Meidän joulumme sujui oikein mukavasti ja rauhallisesti. Aatonaattona koristelin hakemamme pienen joulukuusen, josta Milo ei oikeastaan välittänyt ollenkaan, toisin kuin viime jouluna. Pari kertaa se yritti käydä juomassa kuusen jalasta vettä, mutta ei muuta. Jouluaattona Milo näki paljon sille tärkeitä ihmisiä, sillä aamupäivällä söimme joulupuuroa Ossin perheen luona ja illan vietimme minun perheeni kanssa. Lahjaksi Milo sai kolme uutta lelua, herkkuja ja tossut. Kaksi lelua se on jo saanut rikki, ja herkkujakin se on päässyt maistamaan. Fleecetossuja on toistaiseksi kokeiltu ainoastaan sisällä, enkä tiedä suostuuko se ulos niillä mennäkään, sen verran paljon se niitä näytti vihaavan.
Tiistaina ajelimme pienellä porukalla Iso-Syötteelle, josta meillä on mökki varattuna viikoksi. Täällä on onneksi paljon lunta ja pakkasta, joten ehkä Milon tossuille on täällä käyttöä. Uuden vuoden jälkeen pakkasen pitäisi ennusteen mukaan kiristyä jopa 20 asteeseen. :)
Itsenäisyyspäivä kului melko suurelta osin agilityn parissa, kun päivällä olin Milon kanssa katselemassa Tamskin kolmosluokan kisoja, ja illalla oli vielä omat treenit. Milo käyttäytyi kisoissa yllättävän kivasti siihen nähden, millaista sen meno aikaisemmilla kerroilla on ollut. Tosin se osasi olla nätisti vain silloin kun pidin sitä sylissä, sillä hermostunut pyöriminen, kuopiminen ja haukkuminen alkoi heti laskettuani sen alas. Pieni heeleri muuten painaa yllättävän paljon, kun sitä joutuu kanniskelemaan yhtään pidempään! Pienissä pätkissä tein Milon kanssa muutamia harjoituksia, joihin se keskittyi yllättävän hyvin, vaikka ympärillä pyöri koiria ja meteli hallissa oli melkoinen. Ainoastaan tuomarin pillin vihellykseen se havahtui joka kerta. Sitten pentuaikojen Milo ei ole tuollaisessa hälinässä ollut kiinnostunut edes sen omista lempileluista, mutta tällä kertaa se yllätti minut innostuessaan leikkimään vetoleikkiä kanssani pitkän aikaa. Alkaisiko vaikeahko murkkuikä kenties vähitellen jäädä taakse..?
Omatkin treenit illalla menivät mielestäni aika hyvin. Meillä oli tällä kertaa aika vaikea rata, jossa piti muistaa miljoona eri asiaa. Aluksi vähän sekoilin, mutta treenien loppua kohden radan alkoi muistaa paremmin. Pussi sujuu Milolta koko ajan paremmin ja paremmin, mutta vieläkin se jää jotakin pussin suulle kyttäämään ennen kuin uskaltaa juosta sen läpi. Eilisissä treeneissä onnistui ensimmäistä kertaa putkeen ohjaaminen "väärältä" puolelta, joskin vähän kömpelösti. Palkkaamisen suhteen täytyy toimia Milon päivän fiiliksen mukaan. Eilen treenit esimerkiksi alkoivat siten, että Milo kävi pissimässä putkeen ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään. Teimme siksi ensimmäisen kierroksen niin, että palkkasin sen joka esteen jälkeen, jotta fokus pysyisi paremmin siinä mitä ollaan tekemässä. Joka kierroksella vähensin palkkaamista tuntemusten mukaan siten, että viimeisellä kierroksella palkkasin enää puomilla ja pussilla. Hyvin se tekee kun se vaan keskittyy! Alla yksi eilisistä loppupään radoistamme. :)
