Huh, hellettä!

Tämä viikko alkoi helteisissä merkeissä, eikä loppuviikostakaan taida kovin viileä tulla. Tämähän ei meitä haittaa, ja tällä viikolla onkin kaikkea kivaa tiedossa. Huomenna on jälleen luvassa agilityä, ja viikonlopun vietämme Tammelassa heelerleirillä. Lauantaina leirillä on tiedossa mukavaa harrastamista koirien kanssa, ja sunnuntaina puolestaan on leirinäyttely, johon Milonkin tänä vuonna ilmoitimme. Näyttelyyn menemme melko kylmiltämme ja rennoin mielin, katsotaan mihin se riittää. Näyttelyhihnan kävin Milolle ostamassa viime viikolla ja lyhyen testauksen jälkeen totesin, että sen kanssa kulkeminen vaatisi vielä vähän harjoittelua. Mutta katsotaan nyt mitä ehtii, mitään stressiä en ajatellut asiasta ottaa. Kiva viikonloppu varmasti tiedossa! :)

Omatoimitreenit

Koska meillä on Milon kanssa ollut treeneissä vähän ongelmia rengasesteen kanssa, päätin tänään lähteä vapaapäivän kunniaksi kyseistä estettä Kangasalle treenaamaan. Varasin hallin vaivaisella viidellätoista eurolla puoleksi tunniksi pelkästään meidän käyttöömme, ja tässä ajassa ehdimme treenata sekä rengasestettä että keppejä. Milolle on ohjatuissa ratatreeneissä tullut melkein tavaksi kieltää rengasesteelle joka kierroksella vähintään kerran, se siis juoksee mielummin esteen ohi kuin hyppää sen yli. Tänään otin varman päälle ja tein rengasesteen harjoittelusta niin helppoa, ettei Milolle tullut mieleenkään juosta esteen ohi. Aluksi Milo sai hyppiä pelkän renkaan läpi kummaltakin puolelta, ja kun tämä sujui varmasti, lisäsin suoritukseen vähän vauhtia laittamalla renkaan eteen tavallisen hyppyesteen. Tämäkin sujui loistavasti, eikä Milo kieltänyt esteelle kertaakaan. Toivottavasti ensi tiistain treeneissä rata sisältäisi rengasesteen, jotta näen jäikö tämän päivän tehotreenistä mitään Milon pieneen mieleen. Lopuksi menimme vielä kepit muutaman kerran kumpaankin suuntaan. Milo on vihdoin tajunnut, että keppejä pitää pujotella järjestyksessä eikä vain randomisti säntäillä siitä välistä mistä huvittaa, mutta edelleen virheitä sattuu ja vauhti kepeillä vaihtelee hyvin hitaasta sekopäiseen ryntäilyyn. Kaiken kaikkiaan meidän ensimmäiset omatoimitreenit sujuivat oikein hyvin, eli voisin harkita meneväni toistekin. :)

Me ollaan liekeissä!

Viime viikon toiset agilitytreenit torstaina menivät todella hyvin, kuten viikon ensimmäisetkin treenit tiistaina. Kyseessä oli sama rata kuin tiistain treeneissä, mikä oli oikeastaan aika hyvä, koska radan muistelun sijaan pystyin täysillä keskittymään Miloon ja sen ohjaamiseen. Treeneissä oli meidän lisäksemme vain yksi toinen koirakko, joten aikaa oli tällä kertaa enemmän kuin tarpeeksi. Lisäksi sain hyvän tilaisuuden harjoitella Milon kanssa rauhoittumista sisällä hallissa toisen koirakon treenatessa, kun vuoroaan ei ollut odottamassa muita koiria. Rauhoittumisharjoittelu sujuikin yllättävän hyvin, ja välillä Milo makoili ihan rauhassa paikallaan, vaikka kentältä kuului välillä kovaakin kolinaa ja haukkumista. Tällaiset tilanteet ovat oikeasti olleet Milolle todella hankalia ja stressaavia, joten olin kyllä tyytyväinen, kun se malttoi edes hetken olla hiljaa paikallaan. Itse treenit menivät myös hyvin, Milo ei juurikaan lähtenyt omille teilleen kesken radan tai muuta vastaavaa. Tämä tosin saattoi johtua myös siitä, että Milo oli ensimmäistä kertaa ikinä melkein laiskan oloinen. Se muun muassa pysähtyi keskelle puomia ihailemaan maisemia. :D Se ei ole tottunut kaksiin treeneihin viikossa, ja lisäksi olin ehkä tehnyt sen kanssa muutamana päivänä normaalia pidempiä lenkkejä. Tälläkin kertaa hankalimpia esteitä radalla olivat okseri ja pussi. Koska aikaa oli niin paljon, käytimme lopputreeneistä aikaa pelkästään keppien harjoitteluun. Siinä vaiheessa Milo oli jo niin poikki, ettei se olisi millään jaksanut keskittyä keppien pujotteluun, joten tyydyimme menemään kepit muutaman kerran läpi ja lopetimme treenit jokseenkin onnistuneeseen suoritukseen.

Vastoin kaikkia odotuksiani tämän viikon treenit menivät vielä edellisiäkin paremmin! Milo seurasi ohjaustani paremmin kuin ikinä ennen, minä itse en unohtanut rataa kertaakaan ja kaikki vain yksinkertaisesti sujui. A-esteelle Milo kielsi ensimmäisellä kierroksella, kun se tuli eteen vähän yllättäen. Kolmella muulla kierroksella se sitten mentiinkin todella varman oloisesti. Rengasesteelle se kielsi kahdella ensimmäisellä kierroksella, kuten sille on melkein tavaksi tullut, mutta yllätyksekseni kahdella viimeisellä kierroksella se hyppäsi renkaan läpi ensimmäisellä yrityksellä ilman epäröinnin häivääkään. Muurin kanssa ei ollut mitään ongelmia, vaikka sitä vähän etukäteen jännitin. Radalla oli yksi tosi tiukka käännös hypyltä putkelle, mutta sekin meni oikein joka ikinen kerta. Kouluttajan mukaan Milolla on nyt selvästi jokin lamppu syttynyt agilityn suhteen, niin erilailla se nyt tekee kuin aikaisemmin. Nyt vaan täytyy toivoa, että Milon into ja keskittyminen pysyvät yllä, eikä enää tarvitse palata niihin toukokuun epätoivoisiin fiiliksiin... Treenien sujumisesta ja vauhdin lisääntymisestä kertoo myös se, että ensimmäistä kertaa agilitytreeneissä mulle tuli tunne, että oma kunto ei enää meinaa riittää tähän hommaan. Varsinkin neljännellä kierroksella huomasin alkavani oikomaan esteiden välillä että ei tarvitsisi juosta niin paljoa, minkä seurauksena meinasi tulla ihan tyhmiä virheitä. Täytyy siis ruveta omaakin kuntoa parantamaan, jos tässä lajissa haluaa kisakentille joskus edetä. :D