Viikon ensimmäiset treenit

Viime viikolla meillä jäi agilitytreenit väliin Yyterissä käynnin vuoksi, joten tällä viikolla meillä on sitten kahdet; eilen oli ensimmäiset ja huomenna toiset. Tauko teki selvästi Milolle hyvää, ja eilen kulki paremmin kuin pitkään aikaan. Taukoa edeltäneet parit treenit menivät todella huonosti Milon kummallisen käytöksen takia. Se oli säikky, haluton ja turhautunut. Jostakin syystä se ei enää halunnut hypätä renkaan läpi tai kiivetä keinulle, vaan se vain haukkui hermostuneesti esteiden edessä. Pelästyin jo että onko sillä kipuja jossakin, kun se oli jotenkin niin omituisen oloinen. Jos sillä jotakin vaivoja oli, niin eipä ollut ainakaan enää eilen, niin sutjakkaasti ja epäröimättä hypättiin renkaastakin läpi. Vähän vaikeuksia eilisissä treeneissä tuottivat okseri ja pussi, mutta vaikeudet eivät missään nimessä tällä kertaa johtuneet Milon pelkäämisestä tai haluttomuudesta, vaan eilen se oli vain oma hölmö itsensä. Pääsimme etenemään rataa oikeasti ratana ilman suurempia keskeytyksiä, toki pyrin palkkaamaan parin kolmen esteen välein, jotta mielenkiinto pysyisi yllä. Kouluttaja ja jopa treenitoverit kehuivat meidän tekemistä ja Milon kehittymistä. Tuli kyllä taas niin hyvä fiilis. :) Huomenna sitten uudestaan toivottavasti yhtä hyvällä menestyksellä! Alla vielä vähän videomateriaalia meidän eilisistä treeneistä.

Juhannus

Juhannusaaton vietimme kolmistaan kotona, kun olimme vasta edellisenä päivänä palanneet reissusta kotiin. Juhannuspäivänä sen sijaan lähdimme ystäviemme luokse viettämään iltaa, ja myös Milo pääsi onnekseen mukaan. Yksi kavereistamme toi mukanaan parivuotiaan colliensa, josta Milo sai oivan leikkikaverin. Meidän ihmisten ilta sisälsi muun muassa hyvää grilliruokaa, lautapelejä, saunomista ja uimista. Olimme ottaneet Milolle sen uudet uintiliivit mukaan, ja tällä kertaa se oikeasti ui järvessä! Se ui melko syvällekin monta kertaa lelun perässä ihan innoissaan. :) Muun ajan Milo oli suurimmaksi osaksi hihnastaan kiinni puussa, ja mitä pidemmälle ilta meni, sitä enemmän sitä otti päähän ettei se päässyt aina sinne missä me ihmisetkin olimme. Päivän päätteeksi se oli todella väsynyt ja nukkui yönsä sikeästi. Seuraavana päivänä kävimme vielä kyläilemässä vanhempieni luona, joten aika rankka viikonloppu on Milolla jälleen takana.

© Iida Lähdekorpi

Lomalla Yyterissä

Vietimme alkuviikon rennosti lomaillen ja akkuja ladaten Yyterin upeiden hiekkarantojen läheisyydessä. Vuokrasimme sieltä mökin neljäksi päiväksi ilman sen suurempia etukäteissuunnitelmia. Päivät kuluivat nopeasti kesästä ja ulkoilmasta nauttien, saunoen sekä makkaraa paistaen.

Päivä 1

Maanantaina puolen päivän jälkeen pakkasimme auton täyteen tavaraa ja lähdimme ajamaan kohti Yyteriä. Milon autossa matkustaminen on sujunut koko ajan paremmin ja paremmin, ja nytkin se vain nukkui lähes koko matkan. Mökkiin sisälle päästyään Milo oli vähän ihmeissään ja nuuski tohkeissaan mökin nurkkia aina vain uudestaan ja uudestaan. Aika pian auton purkamisen jälkeen lähdimme kävelemään kohti Yyterin koirauimarantaa, jonka oletimme olevan melko lähellä vuokraamaamme mökkiä. Loppujen lopuksi se olikin aika paljon kauempana kuin luulimme, mutta selvisimme kuitenkin lopulta perille. Rannalla ihan sattumalta törmäsimme pariskuntaan, jolla oli mukanaan kolme heeleriä. Yksi koirista osoittautuikin Milolle kivaksi painikaveriksi, ja annoimme niiden hetken juosta vapaana rannalla. Pariskunnan lähdettyä jatkamaan matkaansa menimme vielä Milon kanssa kahlaamaan meriveteen. Yllättävän hyvin Milo suhtautui mereen ja aaltoihin, mutta ei se uimaan silti uskaltanut mennä. Pitkän reissun jälkeen Milo oli selvästi väsynyt, mutta se ei selvästikään oikein tiennyt minne olisi vieraassa paikassa asettunut nukkumaan. Hetken katseltuamme Milon rauhatonta olemusta ja jatkuvaa paikan vaihtelua kaivoimme laukusta kotoa tuodut tutut petivaatteet, joiden päälle Milo lopulta nukahti pidemmäksi aikaa. Myös oma kotoa tuotu koppa oli Milolle mieluisa nukkumapaikka loman aikana.

Päivä 2

Milo herätti meidät aamuyöstä, kun sille iski kova koti-ikävä. Se istui surkean näköisenä ulko-oven edessä, haukkui ja vinkui. Tätä kesti ehkä tunnin tai kaksi, mutta onneksi Milo nukahti lopulta uudelleen sängyn jalkopäähän, ja nukuimme kaikki kolme pitkälle aamupäivään. Herättyämme kävimme tavallista pidemmällä aamulenkillä ympäristöön tutustuen, ja iltapäivällä lähdimme jälleen koirauimarannalle, tällä kertaa autolla. Pakkasimme vähän evästäkin mukaan sekä Milolle pelastusliivit. Hankimme Milolle äskettäin omat pelastusliivit, koska ilman liivejä se ei ole suostunut järvessä uimaan. Uimalassa se kuitenkin ui erittäin mielellään, kunhan sillä vain on uintiliivit päällä. Yyterissä pääsimme kokeilemaan uusia liivejä ensimmäistä kertaa, mutta eipä Milo nekään päällä uimaan asti mennyt. Uskalsi se kuitenkin aika syvälle matalassa rannassa kahlata meidän perässämme, ja myös sen oma vesilelu toimi hyvänä motivaattorina. Yyterin koirauimarannalle ei sääntöjen mukaan saisi viedä koirien omia leluja, mutta koska leveällä rannalla oli meidän lisäksemme vain pari muuta koiraa, ajattelimme ettei yksi lelu haittaa. Rannalla oli joku myös ajamassa hevosella, mitä Milo alkuun vähän ihmetteli. Hevonen oli ilmeisesti hyvin tottunut koiriin, kun se ei ollenkaan säikähtänyt Milon alkaessa haukkua hevosen tullessa Milon mielestä liian lähelle. Rannalta palatessamme loppuilta kuluikin saunoen, sohvalla loikoillen ja jalkapallon EM-kisoja katsellen. Kokeilimme myös olisiko Milosta ollut saunakoiraksi, mutta ei se ainakaan ensimmäisen saunakokemuksen perusteella oikein innostunut.

Päivä 3

Toisena yönä Milo ei enää potenut koti-ikävää, vaan nukkui yhtä sikeästi kuin me ihmisetkin. Tällä kertaa emme myöskään nukkuneet ihan niin myöhään kuin edellisenä aamuna, sillä olimme sopineet treffit puolilta päivin koirauimarannalle Milon emän ja tämän omistajan kanssa. Mielistelyn, edessä matelun ja suukkojen määrän perusteella Milo tunnisti äitinsä varsin hyvin, kuten edellisilläkin tapaamiskerroilla. Milon Indi-äiti on oikea vesipeto, ja yhteistä lelua vedestä hakiessa Milo jäi kerta toisensa jälkeen kakkoseksi. Vaikka Milon jalat vielä ylttivätkin koko ajan pohjaan, uskaltautui se äitinsä perässä entistä syvemmälle meriveteen. Ehkä sekin vielä joku päivä rakastaa uintia yli kaiken! Kun koirat olivat saaneet tarpeekseen vedessä roiskimisesta, kuivattelimme niitä vielä rannalla ennen lähtöä ja yritimme saada niistä rantakuvia. Kesken kuvaussession Milon näkökenttään osui kuitenkin aivan ihana westie, jonka perään se lähti niin että hiekka pöllysi. Ei auttanut muu kuin lähteä karkulaisen perään ja pyydellä anteeksi westien omistajilta. Onneksi toinen koira ja sen omistajat olivat ystävällisiä eikä mitään sattunut. Loppuajan pidinkin sitten Milon hihnassa. :D Rannalta mökille palattuamme otimme kaikki kolme pienet päikkärit, ja vähän illemmalla menimme vielä leirintäalueen nuotiopaikalle paistamaan makkaraa. Hyttyset kiusasivat Miloa varsinkin aluksi inhottavan paljon, mutta kyllä senkin ilta näytti pelastuvan, kun se tajusi saavansa osansa makkarasta.

Päivä 4

Kolmas yö meni samaan tapaan kuin toinenkin, ilman ongelmia. Mökki piti luovuttaa kahdeltatoista, joten emme me ennen kotiin lähtöä juuri muuta ehtineet tehdä kuin syödä aamupalan, pakata ja siivota mökin. Sääkin vaihtui aurinkoisesta harmaaksi ja sateiseksi onneksemme vasta lähtöpäivänä. Milo oli vähän kipeän oloinen aamulla, se oksensi eikä syönyt aamuruokaansa ollenkaan. Muuten se vaikutti normaalilta, joten lähdimme ajamaan kotiin päin. Puoleen väliin matkaa Milo nukkui, mutta sitten se heräsi jälleen oksentamaan. Kotona se oksensi vielä kolmannen kerran, mutta sen jälkeen se oli loppupäivän aivan normaali ja söi ruokansa. Ehkä makkara ei sopinut sille, tai sitten se nieli liian paljon merivettä tai hiekkaa. Milo oli kyllä erittäin onnellinen päästessään takaisin kotiin, vaikka kyllä se lopulta tykkäsi reissussakin olla. Väsynyt se oli kaikesta tekemisestä ja uusista kokemuksista, ja se nukkuikin enemmän tai vähemmän koko loppupäivän. :) Alla vielä muutama Indin omistajan Iidan ottama kuva keskiviikon uintireissulta:

Tapahtumarikas viikko

Tämä viikko on sisältänyt kaikkea kivaa, kuten agilityä ja virallisia terveystarkastuksia. Huomenna Milo pääsee vielä uimaan Kangasalan koirauimalaan. :)

Tämän viikon treenit menivät superisti, ja taas opittiin uutta. Milo pysyi jo aika kivasti mun mukana
radalla ja seurasi ohjeita, ja välillä mentiin jo neljää estettä putkeen ihan sujuvasti. Okserikin meni ihan tuosta vaan, vaikkei Milo ole sellaista ennen nähnyt. Keinukin menee nykyään jo ilman varmistusta. Renkaassa sen sijaan oli tällä kertaa paljon ongelmia, täytyy sitä varmaan mennä omatoimisesti joku päivä treenaamaan. Ennen Milo rakasti juosta putkissa silloinkin kun ei olisi tarvinnut, mutta nyt se on tykästynyt kiipeilyyn. Viimekin treeneissä se kiipesi puomille, A-esteelle sekä keinulle silloin kun olisi pitänyt tehdä jotakin ihan muuta. Hassu :)

Keskiviikkona lähdimme iltapäivästä ajelemaan Huittisiin, jossa Milolle tehtiin virallinen silmä- ja polvitarkastus. Sekä silmät että polvet olivat terveet! Myös Milon kasvattaja oli paikalla kolmen valloittavan 7-viikkoisen pennun kanssa, kun niille tehtiin viimeiset eläinlääkärin tarkastukset ennen luovuttamista uusiin koteihin. Kun koirat oltiin saatu tarkastettua, pennut pääsivät vielä hetkeksi nurmikolle taapertamaan. Milo oli aivan onnessaan päästessään tutustumaan pieniin sisarpuoliinsa, eihän se ole ennen noin pieniä pentuja nähnytkään.