Kesäsunnuntai

Eilen oli ihanan lämmin päivä, ja lähdimme kaikki kolme käymään siskoni ja hänen avomiehensä luona Valkeakoskella. Milo ei onneksi ollenkaan vierasta uusia paikkoja, vaan on aina heti kuin kotonaan, niin hyvässä kuin pahassa. Ja ihmisiähän Milo rakastaa yli kaiken!

Illalla Milo löysi kerrostalomme pihasta ison kurkkupastillin ja nielaisi sen kokonaisena kääreineen päivineen. Onneksi kyseinen pastilli ei sisältänyt ksylitolia, ja eläinlääkärin mukaan eniten huolissaan tulisi olla pastillin ympärillä olleesta paperikääreestä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että selvisimme tästä(kin) tapauksesta säikähdyksellä, mutta seurailemme nyt vielä tilannetta. On ne koirat kyllä paljon kummallisempiakin asioita niellyt ja niistä hyvin selvinnyt. :)

Maalla on mukavaa

Vietimme juhannusviikonlopun Pohjanmaalla vanhempieni ja Nici -vanhuksen kanssa. Kolmen päivän arjesta irtautuminen teki hyvää meille kaikille, ja loma meni kokonaisuudessaan paremmin kuin osasin etukäteen odottaa. Milon loma sisälsi ainakin seuraavia asioita:

1. Autolla matkustamista

Matka Pohjanmaalle isäni lapsuudenkotiin kestää autolla noin kolme tuntia. Menomatka oli Milon tähänastisista automatkoista ylivoimaisesti pisin, mikä kyllä alkoi näkyä ja kuulua loppumatkasta. Milosta tuli hyvin kärsimätön, ja se keksi myös täysin uusia tapoja äännellä. Tulomatka sujuikin sitten jo selvästi rauhallisemmin. Selvisimme sekä mennessä että tullessa yhdellä pissatus- ja juomatauolla.

2. Vapaudesta nauttimista

Oli ihanaa saada pitää Miloa talon pihassa vapaana. Oli myös erittäin virkistävää, kun ei koko ajan tarvinnut vahdata maata mahdollisten tupakan tumppien ja purukumien varalta. Niitä meidän kerrostalomme pihassa Tampereella riittää kyllästymiseen asti.

3. Lenkkeilyä metsäpoluilla

Milo pääsi päivittäin juoksentelemaan vapaana myös metsässä. Lenkeillä oli mukana myös Nici, jonka eteneminen tosin on nykyään enemmän perässä laahustamista kuin iloista kirmaamista. Milo pysyi erittäin hyvin porukan mukana eikä yrittänyt kertaakaan lähteä omille teilleen. Teimme metsässä myös erittäin paljon luoksetuloharjoituksia, jotka muuten sujuvat jo aika hyvin!

4. Rentoutumista

Milo on aina osannut ottaa rennosti, eikä loma tehnyt tähän poikkeusta. Milo nukahtaa milloin minnekin ja melkein mihin asentoon tahansa. Loman ensimmäisenä päivänä Milo tosin ei malttanut juurikaan nukkua, mutta seuraavina päivinä sitten sitäkin enemmän! Milon ensimmäiset yöt poissa kotoa sujuivat nekin oikein hyvin. Tähän tosin saattoi vaikuttaa se, että Milo sai nukkua meidän kanssamme lattialla patjalla, kun kotona se on tähän asti nukkunut kopassa meidän sänkymme vieressä.

5. Uimista

Milo pääsi maalla ensimmäistä kertaa kokeilemaan uimista! Vaikka ranta oli hiekkapohjainen ja järvi erittäin hitaasti syvenevä, pidimme Milon varmuuden vuoksi hihnassa. Ei siitä vielä varsinaista vesipetoa kuoriutunut, mutta kyllä se Nicin perässä uskaltautui parikin kertaa veteen kahlaamaan. Toistaiseksi sitä tuntui kiinnostavan enemmän rannassa olevat kepit kuin itse vesi ja uiminen.

6. Korkeita paikkoja

Loman viimeisenä päivänä kävimme autolla laskettelurinteen huipulla ihailemassa maisemia, ja Milo pääsi mukaan tottakai. Siellä ylhäällä Milo nappasi suuhunsa filtterin, mutta kuullessaan "jätä" -käskyn sylkäisi sen samantien pois. Olin pikkuisen ylpeä!

7. Ystävystymistä

Milon ja Nicin välit paranivat lomalla päivä päivältä, ja mielestäni kummatkin myös saivat toisiltaan jotakin. Nici sai Milon innoittamana ulkona ensimmäisen hepulin moneen vuoteen ja innostui myös ihan pienen hetken leikkimään tuon meidän riiviömme kanssa. Nici puolestaan toimi hyvänä (välillä myös huonona) esimerkkinä Milolle metsälenkeillä ja uintireissulla. Lisäksi Milo oppi taas paljon lisää koirien kielestä.

Meille ihmisille loma merkitsi lisäksi mukavaa yhdessäoloa, hyvää ruokaa, juhannussaunaa sekä kauniita maalaismaisemia. Lomasta teki onnistuneen myös se, että sääennusteista ja menomatkan huonosta ajokelistä huolimatta vietimme juhannusviikonloppua suurimmaksi osaksi erittäin hienossa säässä.

Milon korvat pysyvät pieniä aikoja jo ihan kokonaan pystyssä! Välillä toinen on pystyssä ja toinen taittunut, välillä taas molemmat ovat taittuneet. Suloinen se on kaikin tavoin!

Ensimmäinen rokotus

Milo on huomenna jo 12 viikkoa vanha ja tänään oli sen ensimmäinen rokotus. Kun Milo oli asunut meillä vasta vajaan viikon, jouduimme viemään sen eläinlääkäriin tutkittavaksi luullessamme sen nielleen isohkon kiven. Tutkimuksissa ei kiveä onneksi löytynyt, mutta käynti oli Milolle melko traumaattinen kokemus. Rokotusaika oli samalla eläinlääkäriasemalla kuin edellinen käyntimme, ja jo ulko-ovella Milo selvästi muisti paikan. Odottaessamme lääkärille pääsyä Milo vain piipitti ja rimpuili sylistä pois. Itse rokotustilanne sitten menikin oikein mallikkaasti! Eläinlääkärillä, joka muuten oli myös sama kuin edellisellä käynnillä, oli tarjota Milolle niin hyvät namit, ettei poika huomannut itse piikkiä laisinkaan. Onneksi tältä käynniltä ei jäänyt mitään uusia pelkotiloja, joten uskoisin seuraavankin rokotuskäynnin sujuvan suuremmitta ongelmitta.

Illalla lähdimme vielä kaikki kolme käymään ystäväpariskunnallamme. Heillä asuu kissa, ja tarkoituksena oli kokeilla tulevatko lemmikkimme toimeen keskenään. Milo olisi kovasti halunnut tehdä kissan kanssa tuttavuutta, mutta kissa valitettavasti oli asiasta hieman eri mieltä. Kissa pysytteli mielellään Milon näkymättömissä, ja Milo tottakai käytti tilaisuuden hyväkseen ja söi kissan ruokakupista, joi sen vesikupista ja leikki sen leluilla. Paras kissan leluista Milon mielestä oli punainen laservalo. ;)

Huomenna heti aamusta lähdemme ajamaan Pohjanmaalle, ja tiedossa on Milon ensimmäiset yöt poissa kotoa. Mikäli kaikki sujuu hyvin, palaamme kotiin sunnuntaina. Hyvää juhannusta!

Leikkihetki

Milo tapasi eilen yhden ennestään tutun sekä yhden ihan uuden koirakaverin. Tämä ennestään tuttu koirakaveri täytti juuri vuoden ja on Miloa paaaljon isompi. Aikaisemmilla tapaamiskerroilla Milo tuntui pelkäävän Femmaa aika paljon juuri sen ison koon ja innokkaan luonteen vuoksi. Milo on niiden tapaamisten jälkeen kuitenkin tehnyt rohkeasti tuttavuutta jo niin monen muun koiran kanssa, että olin jo ennen tapaamista ihan luottavaisin mielin. Uusi tuttavuus olikin sitten Milon kaima, 9 viikkoa vanha labbispoika. Vaikka tämä toinen Milo olikin meidän Miloa parisen viikkoa nuorempi, oli se jo koossa mennyt ohi. Niillä kuitenkin synkkasi heti erittäin hyvin, ja uskalsimme päästää ne hetkeksi vapaana painimaan. Aluksi meidän Milo joutui jatkuvasti kaimansa selätettäväksi, mutta loppua kohden se oppi hieman pitämään puoliaan ja sai kun saikin isomman pennun välillä maahan. Femma oli kahta muuta koiraa sen verran isompi ja siten myös rajumpi, että se sai tällä kertaa tyytyä suurimmaksi osaksi seuraamaan toisten leikkiä sivusta. Milo oli joka tapauksessa Femmaa kohtaan jo paljon rohkeampi kuin edellisillä kerroilla, joten uskon vahvasti, että niistä tulee vielä joku päivä oikein hyvät ystävät. :)

Junaan tutustumassa

Koska autolla ja bussilla kulkeminen on Milolla jo suurin piirtein hallussa, päätin tänään kokeilla sen kanssa junalla matkustamista. Pakkasin Milolle mukaan ruokaa, nameja ja pari lelua sekä itselleni tietysti kameran, jonka jälkeen lähdimme bussilla kohti rautatieasemaa. Liput asemalta ostettuani nousimme junaan ja matkustimme hurjan pitkän 11 minuutin matkan Lempäälään, jossa sitten vietimmekin puoli päivää vanhempieni luona. Jostain syystä Milo vinkui junassa sen vielä ollessa paikallaan, mutta hiljeni heti kun lähdettiin liikkeelle eikä inahtanutkaan koko matkan aikana. Ilmeisesti se vain oli kärsimätön ja ihmetteli, että miksei jo lähdetä. :D

Vanhempieni luona Milo tapasi jälleen Nicin. Niiden yhteiselo tuntui tällä kertaa menevän ainakin hieman paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Nici ei ollut enää ihan niin äreä, ja Milokin osasi jo paremmin kunnioittaa toisen omaa tilaa eikä ollut koko ajan tahallaan ärsyttämässä. Tarkoitus olisi lähteä vanhempieni ja Nicin kanssa juhannusviikonlopuksi Pohjanmaalle, saa nähdä meneekö siellä taas vähän paremmin. :)

Jotkut heelerit näyttävät siltä kuin ne hymyilisivät, ja iloksemme meidän Milo on yksi niistä! Milon korvat muuten olivat jossain vaiheessa jo hyvää vauhtia nousemassa pystyyn, mutta jostain syystä ne lerpahtivat takaisin alas. Toivottavasti ne siitä vielä nousee!

Sadepäivä

Tänään on satanut koko päivän vettä. Milo ei ole vielä kertaakaan kastunut kunnolla, mutta tänään siltä ei voinut välttyä. Teimme sen kanssa vähän normaaliakin pidemmän lenkin, ja kotiin päästyämme olimme kaikki kolme aivan läpimärkiä. Milo oli lisäksi kerännyt itseensä sen verran kuraa, että meillä oli hyvä syy harjoitella sen pesemistä suihkussa. Suihkuttelu sujui paljon paremmin kuin itse lenkki, sillä lenkillä Milo vain uikutti ja näytti hyvin kurjalta ollessaan niin märkä. Suomen kesä vain on nykyään niin sateinen, ettei sillä oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin tottua ulkona kastumiseen.

Pääasiassa Milo kulkee ihan nätisti hihnassa, mutta sille päälle sattuessaan se osaa myös olla hyvin ärsyttävä... Toivottavasti tähän kesään mahtuu vielä monta yhtä aurinkoista päivää kuin oli aiemmin tällä viikolla tuotakin videota kuvatessa. :)

Keskustan vilinässä

Jossakin kirjassa sanottiin, että koiranpennulle pitäisi tarjota mahdollisuus yhteen uuteen kokemukseen joka päivä, jotta siitä tulisi rohkea ja tasapainoinen. Tänään tämä uusi kokemus oli käynti Tampereen keskustassa, jossa samalla tapasin kahta ystävääni. Matkustimme keskustaan bussilla, vaikka emme olleet ehtineet sitä vielä juurikaan harjoitella. Pelkäsin, että Milo vinkuisi ja/tai haukkuisi koko matkan, mutta se nukkuikin kiltisti hiljaa mun sylissä. Keskustan vilinäkään ei Miloa hetkauttanut, päinvastoin se olisi innolla mennyt kaikkia ja kaikkea tutkimaan. Eipä olisi kauheasti paremmin voinut mennä. :)

Kyläilemässä part 2

Milo täytti perjantaina jo 10 viikkoa ja on rohkaistunut sen verran, että ajattelimme sen vihdoin olevan valmis tapaamaan vanhempieni 11 -vuotiaan labradorirouvan. Nici on hieman arvaamaton toisia koiria kohtaan, emmekä halunneet räyhäävän koiran olevan Milolle niitä ihan ensimmäisiä koirakokemuksia. Milo on muutenkin tähän asti ollut melko peloissaan ystävällisiäkin koiria tavatessaan, mikä on meitä hieman ihmetyttänyt, sillä kaikista ihmisistä ja jopa kissoista se tuntuu olevan aivan innoissaan. Olemmekin tarkoituksella sitä kuskanneet paikallisen koirakoulun vauvakurssille sekä Mustin ja Mirrin pentutreffeille, jotta se pääsisi tapaamaan mahdollisimman paljon muita koiria. Rokotusten vielä puuttuessa on toki pitänyt olla vähän varuillaan muita koiria tavatessa, mutta tuttuja koiria tai muuten siistin ja järkevän oloisia aikuisia koiria sekä tietenkin muita pentuja olemme Milon päästäneet nuuskimaan.

Lauantaina Milo pääsi toista kertaa Mustin ja Mirrin pentutreffeille, josta lisäsin myös videomateriaalia tuohon alemmas. Harmittaa kun en itse päässyt mukaan, sillä Milolle löytyi vihdoin sopivan ikäinen ja kokoinen leikkikaveri! Toinen pentu oli puolivuotias ja osasi hienosti ottaa huomioon Milon pienen koon ja nuoren iän. Pennut olivat painineet keskenään noin 20 minuuttia, mikä kyllä riitti hyvin väsyttämään pienen pentumme. :)

Tästäkin onnistuneesta kokemuksesta rohkaistuneina lähdimme myöhemmin samana päivänä ajamaan kohti vanhempiani ja Niciä. Sovimme treffit vähän matkan päähän vanhempieni talosta, koska ajattelimme sen olevan Nicille vähän armeliaampaa kuin vain pölähtää uuden perheenjäsenen kanssa sisälle sen kotiin. Tapaaminen ulkona kummatkin koirat kytkettyinä meni PALJON paremmin kuin olin uskaltanut toivoakaan! Toisin sanoen Niciä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa ympärillä häärivä pieni pentu. Sisälle päästyämme Nici kyllä ilmoitti Milolle hyvin selvästi, että ihan iholle ei sitten ole asiaa. Ei niistä ihan sydänystäviä ainakaan vielä tullut, mutta pääasia että tulevat jotenkuten toimeen, jotta yhteiset reissut ja hoitopaikka vanhempieni luona ovat mahdollisia.

Kuten kuvista näkyy, Milosta ja Nicistä oli hyvin vaikeaa saada onnistunutta yhteiskuvaa, koska kun Milo yritti yhtään lähemmäs, Nici ajoi sen välittömästi kauemmas. Onneksi Nici on rodulleen tyypillisesti erittäin ahne, ja ruuan avulla saimmekin ne mahtumaan juuri ja juuri samaan kuvaan. Olin kyllä erittäin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka rohkeasti Milo yritti tehdä tuttavuutta paljon isomman, vanhemman ja vieläpä äreän labbisvanhuksen kanssa. En usko, että muiden koirien tapaamisesta tulee enää jatkossa ongelmaa. Olemme siis ehkä tehneet jotakin oikein ja antaneet Milon edetä ihan omassa tahdissaan tässäkin asiassa. Tuosta pikkuisesta saa kyllä olla ylpeä!