Ihana syksy

Kyllä tällaisilla syyskeleillä kelpaa lenkkeillä koiran kanssa! Ei ole montaa sadepäivää tähän syksyyn toistaiseksi mahtunut.

Viime viikonloppuna Milo pääsi kahtena päivänä peräkkäin Pyynikille lenkkeilemään, sillä lauantaina Ossi osallistui sen kanssa heelereiden yhteislenkille, ja sunnuntaina minä lähdin sen kanssa äitini ja siskoni mukaan ihailemaan syksyisiä maisemia. Heelertreffeille osallistui tällä kertaa viisi heeleriä, joista yksi oli vielä pentu. Pentu oli Milon mielestä tietenkin aivan ihana! Muutenkin kaikki meni kuulemma hyvin, vaikka paikalla oli muitakin uroksia. Sunnuntaina kävellessämme Pyynikillä ja Pispalan harjulla oli ihan täydellinen ilma. Kävelemästämme kilometrimäärästä ei ole hajuakaan, mutta kyllä siinä taisi pari tuntia vierähtää kaikkine pysähdyksineen. Lenkin jälkeen Milo pääsi autoon nukkumaan siksi aikaa, kun me ihmiset kävimme vielä munkkikahvilla sekä ylhäällä näkötornissa.

Ehkä Milon jumit aukesivat hieronnassa, tai ehkä Milolla oli tiistaina vain tosi hyvä päivä, mutta joka tapauksessa treenit menivät paremmin kuin koskaan! Milo oli alusta loppuun asti todella hyvin kuulolla ja teki mitä pyydettiin. Pitkästä aikaa pääsimme etenemään rataa oikein vauhdin kanssa ja vähemmällä palkkauksella. Innostuin onnistumisesta niin paljon, että varasin lauantaille puolen tunnin omatoimitreenivuoron. Tuolloin harjoittelimme keinua ja pussia, jotka ovat tuottaneet Milolle eniten hankaluuksia. Varsinkin keinutreenit menivät hyvin, ja pussistakin sain Milon menemään kerran pitämättä pussin päätä yhtään koholla. Puolen tunnin tehotreenit ovat aika pitkät mille tahansa koiralle, ja vaikka pidimme taukojakin, alkoi Milon keskittyminen herpaantua loppua kohden. Täytyy ensi kerralla malttaa lopettaa siinä vaiheessa, kun vielä menee hyvin. Itse sitä vain innostuu helposti liikaa. :)

Ensimmäinen hieronta

Milo pääsi viime torstaina ensimmäistä kertaa hierontaan. Se on ollut pari viime kertaa agilitytreeneissä jotenkin kummallinen, ja mietin johtuisiko se lihasjumeista. Taidoggaassa oli juuri sopivasti viiden kerran hietontakortit tarjouksessa, joten ostin sellaisen ja varasin heti Heidille ajan. Torstaina satoi kaatamalla, ja ajokeli oli todella huono. Pääsimme paikan päälle aika viime tipassa, eikä ulkoilutuksesta muutenkaan meinannut tulla mitään, koska Milo ei itsekään tykkää sateesta yhtään. Läpimärkinä pääsimme kuitenkin lopulta hierontatilaan sisälle, ja Heidi kyseli aluksi kaikenlaista Milon arjesta, liikunnan määrästä, mahdollisista loukkaantumisista yms. Sitten nostin Milon pöydälle, jossa Heidi aluksi lämmitti Milon lihaksia laserilla. Milolla tuntui varsinkin alussa olevan aika ristiriitaiset fiilikset laserista ja hieronnasta yleensäkin. Tavallaan se tykkäsi siitä, mutta ei se olisi pahakseen pistänyt pois lähtemistäkään. Mitä pidemmälle hieronta eteni, sitä rauhallisemmaksi Milo kuitenkin tuli, ja lopuksi se meinasi nukahtaakin pöydälle. Mitään hälyttävää ei Milon lihaksistosta löytynyt, ja Heidi kehui kovasti sen kehittyneitä lihaksia. Takapäässä sekä selän keskivaiheilla Milolla oli lihaskireyksiä, mutta koska Milo on vielä nuori koira, sai Heidi aukaistua jumit jo tällä ensimmäisellä kerralla. Kuulemma riittää, että menemme noin kuukauden päästä uudestaan katsastamaan tilanne. Milon ensimmäinen hieronta meni paremmin kuin odotin, sillä Milo käyttäytyi todella hienosti hieronnan alusta lähtien ja pystyi myös rauhoittumaan hieronnan aikana. Hieronnassa ei Milon oudolle käytökselle treeneissä löytynyt syytä, eli jos omituinen käytös jatkuu pidempään, täytyy syytä etsiä jostakin muualta.