Kai sen nyt jo uskaltaa sanoa: Milo on sisäsiisti. Se on nyt joutunut olemaan joinain päivinä jopa seitsemän tuntia yksinään, eikä silti ole yhtä tai kahta kertaa lukuun ottamatta sattunut vahinkoja tässä parin kolmen edellisen viikon aikana. Nyt vain loputkin sanomalehdet roskikseen ja matot lattiaan! :) Milo on muutenkin iso poika jo, sehän täytti torstaina 5 kuukautta ja painaa yli 5,5 kg. Ainakin lähes kaikki maitohampaatkin ovat jo vaihtuneet pysyviin, kulmahampaat mukaan lukien. Kohta se on jo puolivuotias, APUA!
Milo nukkuu päivisin enää kovin vähän, mikä tarkoittaa sitä, että sillä pitäisi jatkuvasti olla jotakin tekemistä. Kaikkein pahimpia ovat päivät, kun se on joutunut olemaan tuntikausia yksin kotona minun ja mieheni ollessa koulussa. Tuohon pieneen kehoon patoutuu sen yksin ollessa niin paljon energiaa, ettei sitä meinaa saada purettua millään, ei ainakaan mihinkään järkevään. Sellaisen sähköjäniksen kanssa oli muuten tosi kiva mennä kolmansiin tokotreeneihin. Ei siitä sen enempää. Onneksi tällä viikolla on tauko treeneistä, ja menemme sitten ensi viikolla hyvin valmistautuneina tokavikoihin treeneihin. :)
Milo on löytänyt hyvän vahtimispaikan sohvamme selkänojalta. Siinä se välillä kököttää pitkiäkin aikoja vahtimassa ohikulkijoita. :)
Nyt saa kyllä olla Milosta ihan super hyper ylpeä, niin hyvin meni eilen tokossa. Eilen alkoi Tampereella blockfestit, joten vähän jännitin kuinka Milo suhtautuu, jos bussi on ihan täpötäysi. Täyttä oli ja kova hälinä, mutta mitä tekee Milo? Se vain istui lunkisti sylissäni ja katseli ikkunasta pihalle, eikä ollenkaan näyttänyt ihmettelevän äänekkäitä kanssamatkustajia. :)
Matkaa bussipysäkiltä Eteläpuistoon on reilu kilometri, ja myös tämän matkan Milo kulki oikein mallikkaasti vierelläni, aivan kuten kunnon kaupunkikoiran kuuluukin. Viime kerralla se veti aivan mahdottomasti joka suuntaan ja koko ajan sai pelätä milloin joku ajaa pyörällä sen päältä. Eilen oli onneksi ihan eri meininki, ja matka Eteläpuistoon oli oikeasti mukava.
Tokotreenit alkoivat istumisen ja maahan menon kertauksella, ja vetäjä kehui kovasti Milon tekemistä. Seuraavaksi harjoiteltiin luoksetuloa siten, että koiran oli tarkoitus päätyä istumaan omistajansa vasemmalle puolelle. Jo toisella yrittämällä Milo tajusi mitä sen halutaan tekevän. Lopuksi harjoittelimme vielä merkin kiertämistä, joka sekin meni tosi hyvin!
Tällä kertaa Milo keskittyi huomattavasti paremmin siihen mitä oltiin tekemässä kuin edellisellä kerralla. Pidin tarkoituksella pieniä leikkimistaukoja harjoitusten välillä, ettei se missään vaiheessa päässyt kyllästymään itse tekemiseen. Treenien loputtua se sai vielä painia toisten pentujen kanssa, ja samalla tuli hieman tutustuttua toisten pentujen omistajiin. Kotona minua katsoi tyytyväinen ja hyvin väsynyt koira. :)
Viime perjantaina oli tokon penturyhmän ensimmäinen harjoituskerta Eteläpuistossa. Ryhmässä on Milon lisäksi vain neljä muuta aloittelevaa pentua, joten ohjaaja ehti keskittyä jokaiseen koirakkoon tasapuolisesti. Yhteensä treenikertoja on vain viisi, mutta sillä pääsee varmasti hyvään alkuun.
Ensimmäisellä kerralla harjoiteltiin aluksi yhdessä touhuamista, muiden koirien huomiotta jättämistä sekä katsekontaktin ottamista. Milo on alusta asti ollut hyvä silmiintuijottaja, joten kontaktin opettaminen on tapahtunut kuin itsestään. Se kuinka kauan kontakti säilyy onkin sitten eri asia... Tarkoituksena oli palkita pentu namilla tai lelulla aina sen tarjotessa katsekontaktia. Suurimmaksi osaksi se meni ihan hyvin, mutta oli niin kuuma päivä ja Milo niin levoton ja uuvahtanut, ettei edes lempilelu jaksanut kovin kauaa innostaa.
Seuraavaksi harjoiteltiin luoksetuloa, jota olemme harjoitelleet paljon jo kotonakin. Tämä harjoitus menikin ihan nappiin, ja Milo juoksi joka kertaa suoraan luokseni ihan toisten koirien vierestäkin. :)
Viimeisenä harjoiteltiin istumista ja maahan menoa. Näitäkin olemme harjoitelleet jo kotona, mutta vasta treeneissä sain kuulla, kuinka istuminen ja maahan meno oikeasti kuuluu tehdä tokossa. En ollut ennen ajatellut sillä olevan mitään väliä, mutta onneksi Milo ei ole niitä kauhean väärin oppinut! Milo sai äkkiä jutun juonesta kiinni, ja nytpä tiedän kuinka treenaan niitä kotona oikeaoppisesti.
Treenien jälkeen kävimme vielä yhden toisen pennun ja tämän omistajan kanssa rannassa kokeilemassa, josko koirat uskaltautuisivat uimaan. Järvellä kävi kova aallokko, eikä Milo uskaltanut kastella kuin varpaat. Toinen pentu kyllä kävi uimassa, ja kasteli Milonkin sitten rannassa. :)
Eilen illalla nappasin Milon mukaan ja lähdin Lempäälään poimimaan vadelmia ja mustikoita äitini, siskoni ja Nicin kanssa. Marjoja poimiessa kului aikaa lähemmäs kolme tuntia, mutta sekä Milo-vauva että Nici-vanhus saivat ajan hyvin kulumaan. Sisällä Nici ei taaskaan ollenkaan jaksanut Milon pentumaista käytöstä, mutta metsässä ne söivät sulassa sovussa mustikoita samalta mättäältä. :)
P.S. Ostimme Milolle kokeiluun valjaat. Lenkillä ne ovat siitä mukavat, että kun se innostuksissaan kiskoo hihnassa, ne eivät kurista sitä samalla tavalla kuin panta. Valjaiden pukeminen ja riisuminen vaatii kylläkin vielä harjoittelua.
Kävimme eilen illalla Milon kanssa taas metsässä, jossa se sai vähän aikaa juosta vapaana. Reissu venähti pidemmäksi kuin oli tarkoitus, koska oli niin kaunis ja lämmin ilta, että Miloa oli pakko yrittää valokuvata mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Milo vain ei ollut kovin yhteistyöhaluinen valokuvien suhteen... :D Lenkki oli joka tapauksessa kaikkien mielestä mukava, ja muutama julkaisukelpoinen kuvakin jäi kesäillalta muistoksi.
Laitoin tänään ensimmäiset matot lattiaan! Milo ei ole vielä täysin sisäsiisti, mutta esimerkiksi tänään sen ollessa yli viisi tuntia yksin sille ei ollut tullut yhtäkään vahinkoa. Ulkona jalkaa nostetaan jo innokkaasti yli vaakatason tolppien ja puskien juurella.
Nyt Milolla on virallisesti rokotukset voimassa, ja tänään se pääsi ensimmäistä kertaa koirapuistoon. Kavereiksemme koirapuistoon lähtivät ystäväni ja hänen vähän yli vuoden vanha koiransa Femma, joka oli Milolle jo ennestään tuttu. Vaikka Femma on paljon Miloa isompi, ne tulivat puistossa erittäin hyvin toimeen keskenään. Edellisellä tapaamiskerralla Milo vielä pelkäsi Femmaa, mutta tänään se jo leikki sen kanssa innoissaan. Välillä piti kuitenkin hakea turvaa ihmisten jaloista. :) Milon ja Femman lisäksi puistossa oli 5 -vuotias mäyräkoira, joka ei kuitenkaan lopulta kauheasti innostunut leikkimään. Koirat väsähtivät melko nopeasti, koska oli niin kuuma päivä, emmekä siksi olleet puistossa kovin kauaa. Sovimme kuitenkin menevämme ehkä jo ensi viikolla uudestaan.
Kuten aikaisemassa tekstissäni lupasin, laitan tänne esille valokuvaaja Rita Larjavan ottamia valokuvia Milosta viime lauantain heeler-leiriltä. Kuvista tuli aivan loistavia ja hyvin Milon näköisiä. Kiitos Rita!
Viikonloppuna oli rotuyhdistyksen järjestämä heeler-leiri Wuolteen kartanon ympäristössä Hauholla, ja siellä mekin vietimme koko lauantain Milon kanssa. Leirillä oli sekä järjestettyä ohjelmaa että vapaata oleskelua, ja tutustuimme siellä todella moneen uuteen heeler-harrastajaan. Heelereitä oli kaiken näköisiä ja kokoisia, ja Milo oli jälleen kaikkien kaveri. Milo oli leirin toiseksi nuorin osanottaja.
Heti yhdeksältä aamulla lauma heelereitä pääsi kokeilemaan pallopaimennusta, jossa koirien on tarkoitus puskea eteenpäin isohkoa jumppapalloa. Koska laji oli meille ennestään tuntematon, aloitimme Milon kanssa ihan alkeista, eli syötin sille vain herkkuja aina sen ollessa pallon lähellä. Pari kertaa se koski vahingossa kuonollaan palloa, ja silloin kehuin hirveästi. Emme tällä kertaa edennyt sen pidemmälle, mutta olisi hauska kokeilla lajia joskus toistekin. Ehkä ostan kotiin oman pallon ja harjoittelen sillä Milon kanssa. ;)
Seuraavaksi oli vuorossa doboa, joka sekin oli meille ennestään tuntematon laji. Se osoittautuikin tosi hauskaksi, ja Milo oli siinä heti ihan mestari. Se kiipesi sen kummemmin miettimättä pallon päälle, ihan kuin siinä ei olisi mitään uutta tai outoa. Toisena välineenä dobossa oli tasapainotyyny, joka sekin oli ihan hauska. Taidan ilmoittaa meidät jossain vaiheessa dobokurssille!
Leirillä oli lauantaina myös heelereiden juoksukilpailu, jossa voittaja ratkaistiin tutkaan juoksemalla. Nopein kisaan osallistunut heeler sai tulokseksi lukeman 35 km/h, ja Milonkin nopeus oli niinkin hurja kuin 24 km/h. Siinä saa agility-kentällä pitää kiirettä jos meinaa perässä pysyä!
Myöhemmin päivällä oli vuorossa leikkimielinen leirikisa, jossa kilpailtiin joukkueina. Milokin pääsi yhteen joukkueeseen tällä kertaa Ossin kanssa. Kisassa piti muun muassa syödä nakkeja ja keksejä, suorittaa temppurata sekä näytellä tarina. Milo alkoi tässä kohtaa väsähtää, ja veimmekin sen kisan jälkeen autoon nukkumaan. Kerättyään siellä vähän voimia se pääsi vielä illalla meidän mukaamme seuraamaan heelereiden uintikisoja. Se taisikin olla päivän ainoa aktiviteetti, johon Milo ei osallistunut.
Leirillä oli lauantaina paikalla myös valokuvaaja, jonka kuvattavaksi Milokin pääsi. Laitan tännekin kuvia näytille sitten, kun saan niitä itselleni. Milo oli kyllä niin hieno poika koko päivän, kokeili innolla kaikkea ja oli jokaisessa aktiviteetissa täysillä mukana. Kasvattajakin kehui Milon keskittymiskykyä. Näyttäisi siis siltä, että Milo on perinyt edes rippeitä äitinsä kärsivällisyydestä! :)
Milo otti lauantaina selvästi musta uroksista mallia, sillä se rupesi merkkailemaan leirillä paikkoja. Varsinkin jumppapallon juureen oli sen mielestä aiheellista käydä pissimässä... Alla vielä videomateriaalia leiriltä. :)
P.S. Pääsimme tokon pentukurssille, joka alkaa ensi viikolla. Can't wait! :)
