Kuulumiset

Agilitytreenit Kangasalla loppuivat maaliskuun lopussa, mutta löysin meille heti uuden treeniryhmän Lempäälän SportDogParkista. Meillä on ollut siellä nyt kolmet treenit, ja onhan se treenipaikkana tosi kiva. Kenttä on kisakentän kokoinen, joten siellä saa jo juosta ihan tosissaan jos meinaa koiran perässä pysyä. Suuressa kentässä on se huono puoli, että siellä on Milolle reilusti tilaa myös puuhailla ihan omiaan... Varsinkin ensimmäiset treenit menivät odotetustikin aika kehnosti, niinkuin melkein aina uudessa paikassa. Toiset ja kolmannet treenit menivät kuitenkin jo huomattavasti paremmin, ja pääsimme harjoittelemaan jo pientä radanpätkää. Kun vain keksisin sen taikatempun jolla saisin Milon motivoitumaan ja keskittymään treenaamiseen... Edes broilerin sydämet tai upouusi vinkuva lelu eivät meinaa tehota sitten millään.

Tänään oli tutulla heeler-porukalla näyttelytreenit Your Dog Oy:llä Lempäälässä, joihin ilmoittauduin vähän sellaisella "saas nähdä miten menee" -asenteella. Meidän ainoa näyttelytouhuun liittyvä kokemuksemme on viime kesän epävirallinen leirinäyttely, joka sisälsi lähinnä muille uroksille räyhäämistä ja muuta machoilua. Mutta treenit olivatkin tosi kivat ja menivät oikein hyvin! Vaikka paikalla oli muitakin uroksia, Milo jaksoi todella hyvin keskittyä treenaamiseen, eikä mitään suurempia rähinöitä syntynyt. Saimme hyviä vinkkejä näyttelyharjoitteluun, ja ehkä me joskus osallistumme johonkin viralliseen näyttelyynkin.

Huhtikuun säät ovat kyllä olleet omituisimmat ikinä. Välillä on niin keväisen näköistä, ja välillä taas on lunta maassa monta senttiä. Alla muutama keväinen kuva viime viikolta, kun ei ollut lumesta tietoakaan. Otin kuvan myös ensimmäisestä Milolle itse tekemästäni pannasta. Pannan tekeminen oli niin helppoa ja kivaa, että varmaankin seuraavaksi ompelen Milolle valjaat. :)

Milo 2v. ♥

Milo täytti kolme viikkoa sitten kaksi vuotta. Milon toinen ikävuosi sisälsi muun muassa paljon agilityä ja onneksi myös kehittymistä siinä, paljon arkitottelevaisuuskoulutusta ohjatusti ja itsekseen, ensimmäisen epävirallisen näyttelykokemuksen, viralliset silmä- ja polvitutkimukset, heelereiden uintikisan mestaruuden, erilaisia päiväretkiä tässä lähellä ja vähän kauempanakin sekä pidemmät reissut Yyteriin ja Iso-Syötteelle. Milo on Uros isolla U:lla eikä pelkää näyttää sitä, niin hyvässä kuin pahassakin. Parhaimmillaan niin tottelevainen ja kerta kaikkiaan ihana, pahimmillaan erittäin raivostuttava ja itsepäinen. Tänä vuonna toivottavasti keksin uusia keinoja Milon motivoimiseksi, jotta agilitystäkin tulisi entistä hauskempaa meille molemmille. Olisihan se hauskaa päästä jossain vaiheessa kisaamaankin. :) Ensi kesänä Milo jää myös ensimmäistä kertaa pidemmäksi aikaa hoitoon Ossin vanhemmille, kun me omistajat lähdemme viikoksi reissuun ilman sitä. Alla ihanan keväisiä kuvia muutaman viikon takaa.