Lomailua

Joulun jälkeen olemme vain lomailleet ilman minkäänlaista kiirettä, stressiä tai hössötystä, mikä on tehnyt hyvää itse kullekin. Pari päivää vietimme Ossin vanhempien luona maalla, jossa Milolla oli monta tuttua leikittäjää. Veto-, haku- ja piilotusleikkien lisäksi ulkoilimme pitkiä aikoja kauniissa pakkaskelissä Milon kulkiessa vapaana pitkin metsiä ja peltoja. Paikka ja ihmiset siellä alkavat olla Milolle jo sen verran tuttuja, että se onneksi malttaa välillä nukkuakin, jopa muiden kuin minun tai Ossin sylissä tai vieressä. Yhtäkään vahinkoa ei enää tällä reissulla sattunut, ja varpaiden sekä sormien pureminen on vähentynyt entisestään. Aikuinen siitä on kovaa vauhtia kasvamassa, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Se painaakin jo yli 7 kg. :)

Ensimmäinen joulu

Milon ensimmäinen joulu on sujunut oikein hyvin. Aatonaattona toimme olohuoneeseen joulukuusen, josta Milo ei yllätyksekseni ollut mitenkään erityisen kiinnostunut. Odotin, että se olisi käynyt merkkaamassa kuusen juurelle tai pureskellut oksia tai muuta vastaavaa, mutta se kävikin vain juomassa kuusen jalasta vettä. :D Myöhemmin samana iltana koristelimme kuusen, mutta ei Milo koristeisiinkaan ole koskenut koko aikana. Edelleen se käy mielummin juomassa vettä kuusen alta kuin omasta vesikiposta.

Jouluaattona meille tuli kummankin perheet joulupuurolle, ja Milo oli aivan haltioissaan, kuten aina. Se tietää, että vieraat leikkivät sen kanssa mielellään, ja se ottaa tilanteesta kyllä kaiken irti. Jonkin verran Milo käy edelleen vieraiden varpaisiin kiinni, kuten meidän omistajienkin, mutta vähemmän kuin aikaisemmin. Sormia se ei enää juurikaan näyki, ja se on viimeinkin tajunnut rapsutuksen olevan ihan kivaa.

Iltapäivällä lähdimme vanhempieni luokse jouluaterialle ja joulusaunaan. Milolle ja Nicille oli varattu omat herkut, jotta sopu säilyisi niiden välillä. Milolle oli ostettu pienempi luu, Nicille isompi. Koirat eivät kuitenkaan osanneet päättää kumpi luu on kumman, vaan välillä Milo söi isompaa ja Nici pienempää, ja välillä ne ahersivat molemmat isomman luun kimpussa. Murahtelua ja ärähtelyä kuului kummankin suusta, kun ne puolustivat "omaa" herkkuaan. Eristimme ne lopulta eri huoneisiin, jotta saimme syödä rauhassa.

Lahjaksi Milo sai uuden pedin rikki menneen tilalle, ihanan uuden sammakkolelun, paljon herkkuja, alustan ruoka- ja vesikipon alle, kätevän matkavesikipon ja LED-valon. Lisäksi saimme lahjaksi Mustin ja Mirrin lahjakortin, jolla ajattelimme ostaa Milolle uusia lenkkelytarvikkeita. Ostin Milolle myös oman tonttulakin, jonka pitämistä se kyllä vastusteli melkoisesti. Lopulta se suostui pitämään sitä hyvin loukkaantuneen näköisenä sen aikaa, että sain pari valokuvaa napattua todistusaineistoksi. :D

Tapahtumarikkaan jouluaaton vuoksi Milo on vielä tänäänkin ollut melko väsynyt. Sää ei ole joulupäivää suosinut, vaan lenkki tehtiin kaatosateessa ja järkyttävän kovassa vastatuulessa. Onneksi ostimme Milolle syksyllä sadetta ja tuulta pitävän takin, joka myös tänään otettiin käyttöön. Aluksi Milo ei olisi millään antanut takkia pukea päälle, mutta nykyään se sujauttaa itse päänsä takin kauluksesta läpi. :)

Joululoma

Vihdoinkin opiskelu loppui syksyn osalta, ja pääsin ansaitulle joululomalle. Nyt on paremmin aikaa touhuta Milon kanssa, ja lenkillekin ehtii valosalla. Tänään käytimmekin heti tilaisuuden hyväksemme ja menimme Milon kanssa pitkästä aikaa metsään, jossa se sai juosta vapaana. Milo on aivan hulluna lumeen, ja se jaksaisikin olla ulkona ihan loputtoman kauan loikkien joka suuntaan ja haistellen toisten jättämiä jälkiä. Lisäksi pakkassäässä on se hyvä puoli, että joka kerta ulkoa tullessa ei tarvitse olla tassuja ja mahanalusta pyyhkimässä. Kunpa se lumi nyt vain ei sulaisi pois...

Vahtihaukkumisesta on tullut Milolle syksyn aikana pieni ongelma. Ulkona se haukkuu vain parille tietylle koiralle, mutta kotona ollessan se haukkuu oikeastaan ihan jokaiselle koiralle, jotka se näkee ikkunan ohi vilahtavan. Ja niitä koiriahan kulkee ikkunamme ohi paljon. Lisäksi rappukäytävän äänet saavat aikaan hurjan haukkumisen. Tämäkin tosin vaihtelee päivittäin, välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia. Haukkuminen jää Milolle helposti päälle, eikä se aina tunnu kuulevan, kun sille sanoo että riittää. Milolla on noin pieneksi koiraksi todella kova ääni, ja jokin aika sitten naapurimmekin ystävällisesti huomautti asiasta. Nyt olemme pienen tauon jälkeen ottanut suihkepullon uudelleen käyttöön, ja sillä suoraa naamaan sohottaminen onkin aika tehokkaasti hiljentänyt nuoren uhmaikäisen koiramme. Suihkepulloepisodin jälkeen se yleensä menee pöydän alle mököttämään.

Ilmoitin Milon tammikuun alussa alkavalle kuuden kerran agilityn jatkokurssille, kun sellainen oli sopivasti tarjolla. Onpahan alkeiskurssilla opitut asiat vielä tuoreessa muistissa sekä minulla että Milolla, kun kurssien välillä ei ole niin pitkää taukoa. Mutta siitä lisää sitten tammikuussa, sitä ennen vietämme Milon kanssa joulua ja ihmettelemme uuden vuoden raketteja. :)