Ehdin vihdoista viimein kirjoittamaan lisää meidän Iso-Syötteen reissusta. Lähdimme reissuun viiden ihmisen ja Milon voimin joulun pyhien jälkeen ja olimme siellä vuodenvaihteen yli yhteensä seitsemän päivää. Reissu meni tosi hyvin, ja Milo selvästi nautti olostaan siellä. Ensimmäistä yötä lukuun ottamatta se nukkui yötkin tosi sikeästi. Joulun aikoihin epäilimme Milolla kennelyskää, mutta reissun ajan se oli onneksi täysin oireeton. Pohjoisessa oli ihanan paljon lunta ja välillä vähän reilumminkin pakkasta, ja Milon villapaita, toppatakki ja uudet tossutkin olivat ahkerassa käytössä.
Ensimmäinen lomapäivä meni käytännössä kokonaan matkustamiseen. Kahdeksalta aamulla änkesimme loputkin tavarat kahteen autoon ja lähdimme ajamaan kohti Iso-Syötettä. Milo oli hieman hämillään niin aikaisesta lähdöstä, mutta nukahti kuitenkin saman tien autoon. Pidimme menomatkalla kolme taukoa, ja perillä mökillä olimme noin kuudelta illalla. Autolla matkustaminen Milon kanssa on kyllä super helppoa, nytkään se ei inahtanut kertaakaan, vaikka matka oli pitkä. Se vain nukkui ja välillä venytteli ja vaihtoi asentoa.
Ensimmäisenä kokonaisena lomapäivänä en vielä raaskinut jättää Miloa yksin mökille, vaan jäin sen seuraksi muiden lähtiessä laskettelemaan. Kolmena seuraavana päivänä minäkin halusin päästä rinteeseen, joten Milo jäi siksi aikaa yksinään yhteen mökin makuuhuoneista. Jätimme sille aina kongin ja jotakin pureskeltavaa, jotta sillä olisi jotain tekemistä meidän poissa ollessamme. Joka kerta se jäi meidän peräämme vähän haukkumaan, mutta tuskin kovin pitkäksi aikaa. Ainakin joka kerta palatessamme kongi oli tyhjä ja luita oli pureskeltu, tuskin se siis kovin hädissään siellä oli ollut.
Uusi vuosi raketteineen meni Milon osalta yhtä hyvin kuin viimekin vuonna. Kävimme pissattamassa Milon pikaisesti vielä seitsemän aikoihin illalla, mutta ei se raketeista ollut kiinnostunut ulkonakaan. Nakeista ja lihapullista se sen sijaan oli hyvinkin kiinnostunut, eikä se meinannut millään uskoa, että ne oli tarkoitettu ihmisille eikä sille. Sai sekin pienen palan nakkia sitten myöhemmin. :)
Uuden vuoden päivänä otimme Milon mukaan ja lähdimme tutustumaan Syötteen kansallispuistoon. Syötteen luontokeskukselta lähti muutaman kilometrin pituinen luontopolku, jonka varrella pystyi paistamaan makkaraa pienessä kodassa. Milo oli reitin varrella suurimmaksi osaksi hihnassa, mutta aina välillä päästimme sen vapaaksi lumihankeen loikkimaan. Kodassa Milokin sai luonnollisesti maistaa pienen palan makkaraa. Paluumatkalla poikkesimme Iso-Syötteen tunturin laella, ja Milokin pääsi ihastelemaan maisemia korkealta.
Viimeisenä kokonaisena lomapäivänä emme tehneet mitään ihmeellistä. Milo pääsi viimeiselle pitkälle lenkille ennen kotiin lähtöä, ja muuten päivä kului lepäillessä ja pakkaillessa. Seuraavana aamuna pakkasimme tavarat autoon ja lähdimme ajamaan kohti kotia. Milo nukkui jälleen koko matkan kolmea pysähdystä lukuun ottamatta. Vaikka Milo selvästi nautti reissussa olosta, oli se myös todella onnellinen päästessään takaisin kotiin tuttuihin ympyröihin. Sen lisäksi, että Milo oli reissusta aika väsynyt, se oli myös aika jumissa. Vein sen hierontaan jo samalla viikolla, ja siellä jumit onneksi aukesivat.
