Viimeisiä viedään

Taas on kaksi rally-tokotreeniä ehtinyt olemaan viime kirjoituksen jälkeen. Kurssin kouluttaja vaihtui kolmeksi viimeiseksi kerraksi, ja täytyy kyllä sanoa, että pidän ihan erityisen paljon tämän uuden kouluttajan tavasta opettaa. Hän teettää harjoituksia paljon rastityyppisesti, eli ensin harjoitellaan yhtä tehtävää hetken aikaa, ja sitten siirrytään seuraavalle rastille harjoittelemaan seuraavaa kuviota. Näin kaikki koirakot pystyvät harjoittelemaan tehokkaasti samaan aikaan ja toistoja tulee paljon enemmän, mikä on varsinkin näin alussa tärkeää.

Viime viikon treenit menivät erittäin hyvin, ja niissä hioimme ennestään tuttuja liikkeitä, kuten "1 askel istu, 2 askelta istu, 3 askelta istu" sekä 270 ja 360 asteen käännöksiä. Harjoittelimme myös perusasentoon istumista sekä vasemmalta että oikealta puolelta. Uutena kuviona harjoittelimme edestä sivulle tulemista siten, että sivulla ei saanut istua vaan piti lähteä suoraa seuraamaan. Tämä meni Milolta oikein hyvin, eipä se tainnut kertaakaan istahtaa sivulle tullessaan. Seuraavaksi pääsimme harjoittamaan koiran takapään lihaksistoa dobotyynyn avulla, mikä oli iloinen yllätys kesken jatkuvaa keskittymistä vaativan rally-tokotreenin. Milolle dobotyyny oli ennestään tuttu viime kesän heeler-leiriltä, joten se ei mitenkään vierastanut sitä ja aika nopeasti sillä oli joko etu- tai takatassut tyynyn päällä. Pyörimistä tyynyn ympäri etu- tai takatassut tyynyn päällä Milo ei ihan vielä hoksannut. Täytyy melkein ostaa sellainen tyyny kotiin, on meinaan erinomainen harjoitus agilityakin ajatellen. Lopputunnista tarkoitus oli vielä kokeilla kouluttajan rakentamaa rataa yksi koirakko kerrallaan, mutta heti radan alkumetreillä totesin, ettei tule mitään enää tänään. 45 minuuttia on selvästi Milolle tällä hetkellä se aika, jonka se jaksaa yhteen pötköön edes jotenkuten keskittyä. Olin erittäin tyytyväinen Milon tekemiseen ensimmäisen 45 minuutin aikana, joten mieluummin lopetin treenin siihen kuin tappeluun. Näin molemmille jäi treeneistä paljon parempi fiilis. :)

Olen itse ollut tiistaista asti korkeassa kuumeessa, joten Ossi lupasi mennä Milon kanssa tämän viikon rally-tokotreeneihin. Vähän jännitti etukäteen tämä järjestely, koska Ossi ei ole kotitreenejä lukuun ottamatta Milon kanssa mitään varsinaisesti harrastanut. Heillä oli kuitenkin mennyt todella hyvin, jopa paremmin kuin mulla Milon kanssa edellisillä kerroilla. :D Ossi oli vaatinut siltä nyt vähän enemmän, mikä selvästi oli toiminut. Olen siis ollut liian lepsu! Treeneissä he olivat kerranneet vanhoja asioita, kuten spiraaleja, pujottelua, erilaisia käännöksiä ja paikalla oloa. Uusina asioina he olivat harjoitelleet tempon vaihteluita sekä maahan menoa suoraa seuraamisesta ja päinvastoin. Maahan meno suoraa seuraamisesta oli ollut Milolle hankala, mutta makuulta suoraa seuraaminen oli sujunut hyvin. Myös tempon vaihtelut olivat menneet ihan hyvin. Lopussa Milo oli jälleen vähän väsähtänyt, mikä on kyllä ihan ymmärrettävää. Tunti on aika pitkä aika keskittyä varsinkin noin nuorelle ja vilkkaalle koiralle. Enää onkin sitten yksi kerta jäljellä!

Milon mielestä sillä on rankan treenin jälkeen oikeus nukkua pää tyynyllä.