Viime viikonloppuna Milo pääsi kahtena päivänä peräkkäin Pyynikille lenkkeilemään, sillä lauantaina Ossi osallistui sen kanssa heelereiden yhteislenkille, ja sunnuntaina minä lähdin sen kanssa äitini ja siskoni mukaan ihailemaan syksyisiä maisemia. Heelertreffeille osallistui tällä kertaa viisi heeleriä, joista yksi oli vielä pentu. Pentu oli Milon mielestä tietenkin aivan ihana! Muutenkin kaikki meni kuulemma hyvin, vaikka paikalla oli muitakin uroksia. Sunnuntaina kävellessämme Pyynikillä ja Pispalan harjulla oli ihan täydellinen ilma. Kävelemästämme kilometrimäärästä ei ole hajuakaan, mutta kyllä siinä taisi pari tuntia vierähtää kaikkine pysähdyksineen. Lenkin jälkeen Milo pääsi autoon nukkumaan siksi aikaa, kun me ihmiset kävimme vielä munkkikahvilla sekä ylhäällä näkötornissa.
Ehkä Milon jumit aukesivat hieronnassa, tai ehkä Milolla oli tiistaina vain tosi hyvä päivä, mutta joka tapauksessa treenit menivät paremmin kuin koskaan! Milo oli alusta loppuun asti todella hyvin kuulolla ja teki mitä pyydettiin. Pitkästä aikaa pääsimme etenemään rataa oikein vauhdin kanssa ja vähemmällä palkkauksella. Innostuin onnistumisesta niin paljon, että varasin lauantaille puolen tunnin omatoimitreenivuoron. Tuolloin harjoittelimme keinua ja pussia, jotka ovat tuottaneet Milolle eniten hankaluuksia. Varsinkin keinutreenit menivät hyvin, ja pussistakin sain Milon menemään kerran pitämättä pussin päätä yhtään koholla. Puolen tunnin tehotreenit ovat aika pitkät mille tahansa koiralle, ja vaikka pidimme taukojakin, alkoi Milon keskittyminen herpaantua loppua kohden. Täytyy ensi kerralla malttaa lopettaa siinä vaiheessa, kun vielä menee hyvin. Itse sitä vain innostuu helposti liikaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti