Joululoma

Vihdoinkin opiskelu loppui syksyn osalta, ja pääsin ansaitulle joululomalle. Nyt on paremmin aikaa touhuta Milon kanssa, ja lenkillekin ehtii valosalla. Tänään käytimmekin heti tilaisuuden hyväksemme ja menimme Milon kanssa pitkästä aikaa metsään, jossa se sai juosta vapaana. Milo on aivan hulluna lumeen, ja se jaksaisikin olla ulkona ihan loputtoman kauan loikkien joka suuntaan ja haistellen toisten jättämiä jälkiä. Lisäksi pakkassäässä on se hyvä puoli, että joka kerta ulkoa tullessa ei tarvitse olla tassuja ja mahanalusta pyyhkimässä. Kunpa se lumi nyt vain ei sulaisi pois...

Vahtihaukkumisesta on tullut Milolle syksyn aikana pieni ongelma. Ulkona se haukkuu vain parille tietylle koiralle, mutta kotona ollessan se haukkuu oikeastaan ihan jokaiselle koiralle, jotka se näkee ikkunan ohi vilahtavan. Ja niitä koiriahan kulkee ikkunamme ohi paljon. Lisäksi rappukäytävän äänet saavat aikaan hurjan haukkumisen. Tämäkin tosin vaihtelee päivittäin, välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia. Haukkuminen jää Milolle helposti päälle, eikä se aina tunnu kuulevan, kun sille sanoo että riittää. Milolla on noin pieneksi koiraksi todella kova ääni, ja jokin aika sitten naapurimmekin ystävällisesti huomautti asiasta. Nyt olemme pienen tauon jälkeen ottanut suihkepullon uudelleen käyttöön, ja sillä suoraa naamaan sohottaminen onkin aika tehokkaasti hiljentänyt nuoren uhmaikäisen koiramme. Suihkepulloepisodin jälkeen se yleensä menee pöydän alle mököttämään.

Ilmoitin Milon tammikuun alussa alkavalle kuuden kerran agilityn jatkokurssille, kun sellainen oli sopivasti tarjolla. Onpahan alkeiskurssilla opitut asiat vielä tuoreessa muistissa sekä minulla että Milolla, kun kurssien välillä ei ole niin pitkää taukoa. Mutta siitä lisää sitten tammikuussa, sitä ennen vietämme Milon kanssa joulua ja ihmettelemme uuden vuoden raketteja. :)