Ensimmäinen joulu

Milon ensimmäinen joulu on sujunut oikein hyvin. Aatonaattona toimme olohuoneeseen joulukuusen, josta Milo ei yllätyksekseni ollut mitenkään erityisen kiinnostunut. Odotin, että se olisi käynyt merkkaamassa kuusen juurelle tai pureskellut oksia tai muuta vastaavaa, mutta se kävikin vain juomassa kuusen jalasta vettä. :D Myöhemmin samana iltana koristelimme kuusen, mutta ei Milo koristeisiinkaan ole koskenut koko aikana. Edelleen se käy mielummin juomassa vettä kuusen alta kuin omasta vesikiposta.

Jouluaattona meille tuli kummankin perheet joulupuurolle, ja Milo oli aivan haltioissaan, kuten aina. Se tietää, että vieraat leikkivät sen kanssa mielellään, ja se ottaa tilanteesta kyllä kaiken irti. Jonkin verran Milo käy edelleen vieraiden varpaisiin kiinni, kuten meidän omistajienkin, mutta vähemmän kuin aikaisemmin. Sormia se ei enää juurikaan näyki, ja se on viimeinkin tajunnut rapsutuksen olevan ihan kivaa.

Iltapäivällä lähdimme vanhempieni luokse jouluaterialle ja joulusaunaan. Milolle ja Nicille oli varattu omat herkut, jotta sopu säilyisi niiden välillä. Milolle oli ostettu pienempi luu, Nicille isompi. Koirat eivät kuitenkaan osanneet päättää kumpi luu on kumman, vaan välillä Milo söi isompaa ja Nici pienempää, ja välillä ne ahersivat molemmat isomman luun kimpussa. Murahtelua ja ärähtelyä kuului kummankin suusta, kun ne puolustivat "omaa" herkkuaan. Eristimme ne lopulta eri huoneisiin, jotta saimme syödä rauhassa.

Lahjaksi Milo sai uuden pedin rikki menneen tilalle, ihanan uuden sammakkolelun, paljon herkkuja, alustan ruoka- ja vesikipon alle, kätevän matkavesikipon ja LED-valon. Lisäksi saimme lahjaksi Mustin ja Mirrin lahjakortin, jolla ajattelimme ostaa Milolle uusia lenkkelytarvikkeita. Ostin Milolle myös oman tonttulakin, jonka pitämistä se kyllä vastusteli melkoisesti. Lopulta se suostui pitämään sitä hyvin loukkaantuneen näköisenä sen aikaa, että sain pari valokuvaa napattua todistusaineistoksi. :D

Tapahtumarikkaan jouluaaton vuoksi Milo on vielä tänäänkin ollut melko väsynyt. Sää ei ole joulupäivää suosinut, vaan lenkki tehtiin kaatosateessa ja järkyttävän kovassa vastatuulessa. Onneksi ostimme Milolle syksyllä sadetta ja tuulta pitävän takin, joka myös tänään otettiin käyttöön. Aluksi Milo ei olisi millään antanut takkia pukea päälle, mutta nykyään se sujauttaa itse päänsä takin kauluksesta läpi. :)