perjantai 24. kesäkuuta 2016

Lomalla Yyterissä

Vietimme alkuviikon rennosti lomaillen ja akkuja ladaten Yyterin upeiden hiekkarantojen läheisyydessä. Vuokrasimme sieltä mökin neljäksi päiväksi ilman sen suurempia etukäteissuunnitelmia. Päivät kuluivat nopeasti kesästä ja ulkoilmasta nauttien, saunoen sekä makkaraa paistaen.

Päivä 1

Maanantaina puolen päivän jälkeen pakkasimme auton täyteen tavaraa ja lähdimme ajamaan kohti Yyteriä. Milon autossa matkustaminen on sujunut koko ajan paremmin ja paremmin, ja nytkin se vain nukkui lähes koko matkan. Mökkiin sisälle päästyään Milo oli vähän ihmeissään ja nuuski tohkeissaan mökin nurkkia aina vain uudestaan ja uudestaan. Aika pian auton purkamisen jälkeen lähdimme kävelemään kohti Yyterin koirauimarantaa, jonka oletimme olevan melko lähellä vuokraamaamme mökkiä. Loppujen lopuksi se olikin aika paljon kauempana kuin luulimme, mutta selvisimme kuitenkin lopulta perille. Rannalla ihan sattumalta törmäsimme pariskuntaan, jolla oli mukanaan kolme heeleriä. Yksi koirista osoittautuikin Milolle kivaksi painikaveriksi, ja annoimme niiden hetken juosta vapaana rannalla. Pariskunnan lähdettyä jatkamaan matkaansa menimme vielä Milon kanssa kahlaamaan meriveteen. Yllättävän hyvin Milo suhtautui mereen ja aaltoihin, mutta ei se uimaan silti uskaltanut mennä. Pitkän reissun jälkeen Milo oli selvästi väsynyt, mutta se ei selvästikään oikein tiennyt minne olisi vieraassa paikassa asettunut nukkumaan. Hetken katseltuamme Milon rauhatonta olemusta ja jatkuvaa paikan vaihtelua kaivoimme laukusta kotoa tuodut tutut petivaatteet, joiden päälle Milo lopulta nukahti pidemmäksi aikaa. Myös oma kotoa tuotu koppa oli Milolle mieluisa nukkumapaikka loman aikana.




Päivä 2

Milo herätti meidät aamuyöstä, kun sille iski kova koti-ikävä. Se istui surkean näköisenä ulko-oven edessä, haukkui ja vinkui. Tätä kesti ehkä tunnin tai kaksi, mutta onneksi Milo nukahti lopulta uudelleen sängyn jalkopäähän, ja nukuimme kaikki kolme pitkälle aamupäivään. Herättyämme kävimme tavallista pidemmällä aamulenkillä ympäristöön tutustuen, ja iltapäivällä lähdimme jälleen koirauimarannalle, tällä kertaa autolla. Pakkasimme vähän evästäkin mukaan sekä Milolle pelastusliivit. Hankimme Milolle äskettäin omat pelastusliivit, koska ilman liivejä se ei ole suostunut järvessä uimaan. Uimalassa se kuitenkin ui erittäin mielellään, kunhan sillä vain on uintiliivit päällä. Yyterissä pääsimme kokeilemaan uusia liivejä ensimmäistä kertaa, mutta eipä Milo nekään päällä uimaan asti mennyt. Uskalsi se kuitenkin aika syvälle matalassa rannassa kahlata meidän perässämme, ja myös sen oma vesilelu toimi hyvänä motivaattorina. Yyterin koirauimarannalle ei sääntöjen mukaan saisi viedä koirien omia leluja, mutta koska leveällä rannalla oli meidän lisäksemme vain pari muuta koiraa, ajattelimme ettei yksi lelu haittaa. Rannalla oli joku myös ajamassa hevosella, mitä Milo alkuun vähän ihmetteli. Hevonen oli ilmeisesti hyvin tottunut koiriin, kun se ei ollenkaan säikähtänyt Milon alkaessa haukkua hevosen tullessa Milon mielestä liian lähelle. Rannalta palatessamme loppuilta kuluikin saunoen, sohvalla loikoillen ja jalkapallon EM-kisoja katsellen. Kokeilimme myös olisiko Milosta ollut saunakoiraksi, mutta ei se ainakaan ensimmäisen saunakokemuksen perusteella oikein innostunut.






Päivä 3

Toisena yönä Milo ei enää potenut koti-ikävää, vaan nukkui yhtä sikeästi kuin me ihmisetkin. Tällä kertaa emme myöskään nukkuneet ihan niin myöhään kuin edellisenä aamuna, sillä olimme sopineet treffit puolilta päivin koirauimarannalle Milon emän ja tämän omistajan kanssa. Mielistelyn, edessä matelun ja suukkojen määrän perusteella Milo tunnisti äitinsä varsin hyvin, kuten edellisilläkin tapaamiskerroilla. Milon Indi-äiti on oikea vesipeto, ja yhteistä lelua vedestä hakiessa Milo jäi kerta toisensa jälkeen kakkoseksi. Vaikka Milon jalat vielä ylttivätkin koko ajan pohjaan, uskaltautui se äitinsä perässä entistä syvemmälle meriveteen. Ehkä sekin vielä joku päivä rakastaa uintia yli kaiken! Kun koirat olivat saaneet tarpeekseen vedessä roiskimisesta, kuivattelimme niitä vielä rannalla ennen lähtöä ja yritimme saada niistä rantakuvia. Kesken kuvaussession Milon näkökenttään osui kuitenkin aivan ihana westie, jonka perään se lähti niin että hiekka pöllysi. Ei auttanut muu kuin lähteä karkulaisen perään ja pyydellä anteeksi westien omistajilta. Onneksi toinen koira ja sen omistajat olivat ystävällisiä eikä mitään sattunut. Loppuajan pidinkin sitten Milon hihnassa. :D Rannalta mökille palattuamme otimme kaikki kolme pienet päikkärit, ja vähän illemmalla menimme vielä leirintäalueen nuotiopaikalle paistamaan makkaraa. Hyttyset kiusasivat Miloa varsinkin aluksi inhottavan paljon, mutta kyllä senkin ilta näytti pelastuvan, kun se tajusi saavansa osansa makkarasta.









Päivä 4

Kolmas yö meni samaan tapaan kuin toinenkin, ilman ongelmia. Mökki piti luovuttaa kahdeltatoista, joten emme me ennen kotiin lähtöä juuri muuta ehtineet tehdä kuin syödä aamupalan, pakata ja siivota mökin. Sääkin vaihtui aurinkoisesta harmaaksi ja sateiseksi onneksemme vasta lähtöpäivänä. Milo oli vähän kipeän oloinen aamulla, se oksensi eikä syönyt aamuruokaansa ollenkaan. Muuten se vaikutti normaalilta, joten lähdimme ajamaan kotiin päin. Puoleen väliin matkaa Milo nukkui, mutta sitten se heräsi jälleen oksentamaan. Kotona se oksensi vielä kolmannen kerran, mutta sen jälkeen se oli loppupäivän aivan normaali ja söi ruokansa. Ehkä makkara ei sopinut sille, tai sitten se nieli liian paljon merivettä tai hiekkaa. Milo oli kyllä erittäin onnellinen päästessään takaisin kotiin, vaikka kyllä se lopulta tykkäsi reissussakin olla. Väsynyt se oli kaikesta tekemisestä ja uusista kokemuksista, ja se nukkuikin enemmän tai vähemmän koko loppupäivän. :) Alla vielä muutama Indin omistajan Iidan ottama kuva keskiviikon uintireissulta:



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti