Tilannekatsaus

Syksy on tuonut tullessaan koulukiireet, joiden takia blogin päivittäminen on jäänyt harmillisen vähäiseksi, vaikka kirjoitettavaakin olisi ollut. Milon arki ei sinänsä ole miksikään muuttunut, edelleen käyn sen kanssa Kangasalla tiistaisin agilitytreeneissä ja perjantaisin arkitottelevaisuuskurssilla. Agilityä on luvassa ainakin koko loppuvuosi, mutta arkitottelevaisuuskurssista onkin jäljellä enää kaksi kertaa.

Agility sujuu meiltä jo aika hyvin, ja Milo selvästi nauttii siitä. Enää ei tarvitse palkita sitä namilla tai lelulla muutakun vaikeimpien esteiden jälkeen sekä radan lopussa, sillä itse agilitystä ja seuraavalle esteelle pääsemisestä on tullut Milolle palkinto, niinkuin sen tietenkin kuuluukin mennä. Keinu ja pussi ovat Milolle vielä haastavia, ja ajattelinkin mennä arkitottelevaisuuskurssin päätyttyä sen kanssa kaksin niitä treenaamaan. Omassa ohjaamisessani on vielä paljon parantamisen varaa, sillä ihan liian usein menen esteissä sekaisin ja sanon esimerkiksi "hyppy" kun koiran pitäisi mennä putkeen. Jään myös auttamattomasti nopean koirani jälkeen, kun en vielä oikein ymmärräkään kuinka nopea se on ja jään mukamas odottelemaan sitä vaikkei tarvitsisi. Toisaalta jos vauhti on liian kova, Milo juoksee renkaan ali sen sijaan, että hyppäisi sen läpi. Argh. Lisäksi olen kaksissa viime treeneissä tehnyt persjätön sijasta valssin ja vieläpä luullut sen menevän ihan oikein. Yleensä Milo onneksi paikkaa aika hyvin ohjaajan tekemät virheet ja juoksee iloisesti sinne putkeen vaikka ohjaaja sanoisi jotakin muuta. :)

Kolmas kerta arkitottelevaisuuskurssilta jäi meidän osaltamme väliin pieleen menneen happihyppelyn takia. Lähdin päivällä käymään Milon kanssa tuossa meidän lähimetsässä, ja heittelin sille tavalliseen tapaan keppiä. Hypättyään erääseen ryteikköön heittämäni kepin perässä se alkoi yhtäkkiä hyppiä, vinkua, pyöriä ja ravistella. Luulin aluksi, että se satutti toisen silmänsä johonkin, kun se näytti siristelevän ja raapivan sitä. Lähemmäs mentyäni huomasin, että kierivän koirani kimpussa oli kymmenkunta vihaista ampiaista. Niitä pyöri sen ympärillä ja oli kiinni sen turkissa, ja yritin epätoivoisesti huitoa niitä pois Milon ympäriltä. Seuraavaksi Milo otti jalat alleen ja lähti juoksemaan kohti kotia, välillä pysähtyen odottamaan minua. Onneksi sain sen kiinni ennen autotietä, ja silloin saimme viimeisenkin ampiaisen pois sen turkista. Kannoin Milon kotiin ja soitin eläinlääkärille, joka neuvoi antamaan Milolle kyypakkauksen ja suihkuttelemaan siitä mahdolliset piikit pois. Kyypakkauksen jouduin tunkemaan väkisin sen kurkusta alas, edes juusto ei kiinnostanut järkyttynyttä koiraa. Suihkuttelun jälkeen nypin vielä itse kolme piikkiä Milon ihosta irti, ja yhteensä löysin siitä viisi ampiaisen pistoa, kolme pään alueelta, yhden niskasta ja yhden hännäntyvestä. Itse selvisin ihme kyllä ilman pistoja. Aluksi pistoskohdat turposivat, ja ensimmäiset pari tuntia Milo tärisi sängyn tai pöydän alla, mutta vähitellen turvotus alkoi laskea ja Milo toipua omaksi itsekseen. Illalla se jo leikki normaalisti meidän kanssamme, ja ruokakin maistui tavalliseen tapaan. Jokin sen elimistössä meni sekaisin, sillä se pissasi illan ja yön aikana kolme kertaa sisälle. Seuraavana päivänä sen elimistökin toimi jo normaalisti, eikä sitä edes yhtään jännittänyt käydä siinä metsässä, jossa ampiaiset olivat sen kimppuun hyökänneet. Loppu hyvin, kaikki hyvin. :)

Arkitottelevaisuuskurssilta olemme saaneet vinkkejä rauhoittumisen, kontaktin, luopumisen sekä ohittamisen harjoitteluun. Ensimmäistä kertaa lukuun ottamatta harjoitukset on toteutettu siten, että yksi koira on hallissa kerrallaan muiden koirien odottaessa autossa. Kun häiriöitä, eli toisia koiria, ei ole hallissa samaan aikaan, Milo suorastaan loistaa taidoillaan! Se on saanut kouluttajalta kehuja erityisesti kontaktista. Ensi kerralla teemme onneksi niin, että kaksi koiraa on hallissa samaan aikaan, koska me Milon kanssa tarvitsemme nimenomaan häiriöharjoittelua, koska ilman häiriöitähän Milo jo toimii hyvin. Kun paikalle tuodaan muita koiria, kontakti häviää todella helposti, eikä sitä hevillä saa takaisin. Toivottavasti kahdella viimeisellä kerralla saan vinkkejä nimenomaan tällaisten tilanteiden harjoitteluun. Jos ja kun saan Milon kanssa kontaktin toimimaan missä tilanteessa tahansa, kaikki on tuon koiran kanssa mahdollista. :) Toivottavasti vain saan sen toimimaan ennen Milon eläkeikää...