Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Kuuden kerran agilityn jatkokurssi Nekalassa päättyi viime viikolla. Kurssi oli aivan mahtava, ja pääsimme Milon kanssa todella paljon eteenpäin tässä erittäin hauskaksi ja vauhdikkaaksi osoittautuneessa lajissa. Toiseksi viimeisellä kerralla harjoittelimme jo aika haastavaa rataa, jota me Milon kanssa treenasimme pienissä pätkissä. Rata sisälsi tavallisia hyppyesteitä, rengasesteen, putkia, keppejä ja puomin. Kaksi estettä peräkkäin menee meiltä vielä ihan hyvin, varsinkin jos toinen niistä on putki, mutta kolmas este peräkkäin vaatii jo niin paljon osaamista ohjaajalta ja keskittymiskykyä Milolta, että siinä kohtaa menee usein pieleen. Lisäksi minun pitää vielä mennä niin lähelle estettä ohjaamaan, etten millään meinaa keretä seuraavalle esteelle ennen Miloa. Yksittäisistä esteistä puomin kanssa oli jonkin verran hankaluuksia, mutta loppua kohden Milo rohkaistui sen verran, että uskalsi puomille kiivetä. Rengaseste menikin sitten taas odottamattoman hyvin, ja pystyimme menemään sitä myös osana rataa. Keppejä Milo jaksoi pujotella joka kerta puoleen väliin asti, sitten alkoi kyllästyttää. :D Uutena asiana ohjaukseen tuli tällä kertaa takaaleikkaus, jota ehdimme kuitenkin kokeilla vain pari kertaa.

Kurssin viimeisellä kerralla harjoittelimme aika vaikeita kuvioita, kuten persjättöä putken jälkeen. Milo juoksee putkista niin valtavalla vauhdilla, että oli kyllä vaikeaa ehtiä putken suulle ennen sitä. Pikajuoksutaustasta oli tässä kohtaa kuitenkin hyötyä, ja toisella yrittämällä persjättö meni ihan nappiin. Harjoittelimme myös putkeen lähettämistä putken takaa, minkä Milo oppi ihan älyttömän nopeasti. Yksittäisistä esteistä puomille kiipeäminen ei enää tuottanut ongelmia, mutta sen sijaan edellisellä kerralla hyvin mennyt rengaseste ei enää mennytkään niin hyvin. Milon mielestä tällä kertaa oli paljon kivempi hypätä renkaan ja tolpan välistä kuin renkaan läpi. Viimeisellä kerralla Milolla oli muutenkin keskittymiskyky aika hukassa, ja hajut ja muut koirat olisivat olleet kovin mielenkiintoisia ja puoleensa vetäviä. Tästä on joka tapauksessa erittäin hyvä jatkaa oppimista ja kehittymistä jollakin toisella kurssilla sitten, kun sellainen mahdollisuus tulee. :) Tein kurssin kahdesta viimeisestä kerrasta videokoosteen, jossa näkyy niin niitä onnistumisia kuin niitä vähän vähemmän onnistuneitakin suorituksia. Videon laatu tosin ei ole kovin hyvä, mutta kyllä siitä jotakin näkee!

P.S. Kuulimme äskettäin surullisia uutisia, sillä Milon lähes 13-vuotias isä on nukkunut pois. Emme ehtineet Onnia koskaan tavata, mutta kuulemieni tarinoiden ja näkemieni kuvien perusteella uskon, että Milossa on paljon samoja piirteitä kuin isässään. Voimia Onnin omille ihmisille ♥