Lomakuulumisia

Tällä viikolla vietämme jonkinlaista hiihtolomaa, ja menoa on tässä muutamana päivänä riittänyt. Lauantaina Ossi oli Milon kanssa tapaamassa muita pirkanmaalaisia heelereitä ja niiden omistajia Hatanpään Arboretumissa. Siellä he olivat lenkkeilleet porukalla suurimmaksi osaksi hyvässä sovussa, välillä oli kuulemma syntynyt pientä isottelua nuorten urosten kesken. Pääasiassa Milo oli kuitenkin käyttäytynyt ihan asiallisesti ja ollut oma innokas itsensä. Myös pienimuotoinen pöytätreeni oli kuulunut tapaamisen ohjelmaan, mikä kyllä tuli enemmän kuin tarpeeseen Milon kohdalla, koska olemme harjoitelleet pöydällä oloa niin vähän. Pöydällä Milo oli ollut vähän rauhaton, mutta antanut katsoa erityisesti hampaat hyvin. Seisomista Milo ei vieläkään ymmärrä, vaan se olisi pöydälläkin mieluummin istunut. Myös Milon kasvattaja oli ollut tapaamisessa mukana, ja hänen mukaansa Milo alkaa näyttää jo koiralta. :) Sehän täyttää ensi kuussa jo vuoden, huhhuh!

Sunnuntaina olimme Ossin kanssa kahdestaan katsomassa agilitykisoja Tamskin uudella hallilla. Jätimme Milon tarkoituksella kotiin, koska emme olleet itsekään koskaan aikaisemmin käyneet kisoja katsomassa emmekä oikein tienneet mitä odottaa ja miten toimia. Kisat olivat ainakin näin ensikertalaisen silmiin oikein mukavasti järjestetty, ja hallissa oli hyvin tilaa katsojillekin. Mini3 -luokalle oli kisoissa tarjolla kaksi perusrataa ja yksi hyppyrata. Oli todella hyödyllistä nähdä kolme ihan erilaista rataa ja seurata kilpailijoiden toimintaa kisapaikalla. Kisoissa mukana oli myös kaksi heeleriä, joiden tekemistä seurasin tottakai ihan erityisellä mielenkiinnolla. Kummatkin heelerit ohjaajineen selviytyivät urakastaan kunnialla, ja kyllä sisäinen kilpailuviettini vähän jo heräsi, vaikka minulla ja Milolla onkin vielä valtavasti matkaa kisakentille. Ensi kerralla täytyy ehdottomasti ottaa Milo mukaan totuttautumaan kuulutuksiin, koirien haukkumiseen, yleiseen hälinään, aplodeihin ja ylipäätään kisojen ilmapiiriin. Nämä kisat olivat minulle itselleni oppimistilanne, keskitytään seuraavissa kisoissa sitten taas Milon oppimiseen!

Tänään vietimme päivän Ossin vanhempien luona, jossa Milo sai taas leikkiä ja ulkoilla vapaana sydämensä kyllyydestä. Lauantain virikkeiden, eilisen pitkän metsälenkin ja tämänpäiväisen vierailun vuoksi Milo on nyt muutaman päivän ollut todella väsynyt ja erikoisen rauhallinen. Eiköhän se tuttu superhyperenerginen Milo sieltä tule taas esiin, kun otamme pari seuraavaa päivää vähän rauhallisemmin. :)