Leikkiä ja treeniä

Tällä viikolla Milo sai uuden leikkikaverin, isokokoisen sekarotuisen puolivuotiaan nartun, joka antoi Milon tehdä sille ihan mitä vain. Vaikka toinen oli vasta puolivuotias, se osasi todella hyvin varoa tallomasta pienen Milon päälle, vaikka vauhti oli välillä aika hurja. Ne juoksivat vapaina lumihangessa ja painivat vaikka kuinka kauan, eivätkä olisi millään malttaneet jatkaa lenkkiä eri suuntiin. Välillä Milo kiipeili uuden kaverinsa pään päällä ilman, että toinen sanoi mitään. Välillä se myös yritti merkkailla nuorempansa päälle, mitä en enää katsonut niin kovin hyvällä... Kyllä Milo antoi silti tilaa toisellekin, ja mielestäni ne olivat kaikesta huolimatta tasapuolinen leikkipari. :) Harmi kun ei ollut kameraa mukana, olisi ollut kiva saada kuvamateriaalia koirien leikkihetkestä. Ehkä törmäämme heihin toistekin, he kuulemma asuvat tässä ihan lähellä.

Tänään on agilityn jatkokurssin toiseksi viimeiset treenit, kääk! Mitäköhän me sitten teemme, kun tuo kurssi loppuu... Se on ollut niin hauskaa meistä molemmista. :) Viime viikolla harjoittelimme aika vaikeita ohjauskuvioita, jotka kyllä menivät meidän osaltamme oikein hyvin! Harjoittelimme ensin valssia parin hypyn ja putken välillä, sitten valssia takaakierron ja putken välillä. Milolla on treeneissä niin kauhea vauhti päällä, että kyllä meinaa ohjaajalla mennä jalat solmuun, kun yrittää pysyä sen mukana. Kurssin vetäjän mielestä me kummatkin pärjäsimme kuitenkin erittäin hyvin, ja saimme kiitosta siitä, että olemme treenanneet asioita myös kotona. Tällä kertaa putketkin menivät paljon paremmin kuin edellisellä kerralla, sillä pääsääntöisesti se juoksi niistä läpi eikä tehnyt enää äkkikäännöstä putken suulla. Tälläkään kertaa Milo ei lähtenyt toisten koirien luokse, vaikka osa hypyistä suoritettiin suoraa niitä kohti. Nyt minun tehtäväni olisi alkaa vähitellen luottaa siihen, että Milo todella pysyy treeneissä luonani ja että se oikeasti osaa jo vaikka mitä. Viimekin kerralla meinasin välillä unohtaa jatkaa ohjaamistani sen vuoksi, että olin niin ymmälläni Milon osaamisesta ja siitä, että se todella teki jotain mitä halusin. En vain osannut odottaa näin nopeaa oppimista meiltä kummaltakaan, minkä vuoksi aliarvioin meitä molempia ja varaudun aina pahimpaan. Vaikka paljonhan tässä on vielä opittavaa, ja aloittelijoitahan me vielä olemme, mutta jos kehittyminen tätä tahtia jatkuu niin tästähän voi vielä tulla jotain! :D

Loppuun vielä video, jossa Milo sai pitkästä aikaa joululahjaksi saamansa sammakkolelun riepoteltavaksi. Sain vihdoin aikaiseksi parsia takaisin ne 1,5 raajaa, jotka Milo sai revittyä sammakkoparalta irti alta aikayksikön.

P.S. Milo siirtyi pari viikkoa sitten AIKUISTEN KOIRIEN ruokaan.