Heeler-leiri

Viikonloppuna oli rotuyhdistyksen järjestämä heeler-leiri Wuolteen kartanon ympäristössä Hauholla, ja siellä mekin vietimme koko lauantain Milon kanssa. Leirillä oli sekä järjestettyä ohjelmaa että vapaata oleskelua, ja tutustuimme siellä todella moneen uuteen heeler-harrastajaan. Heelereitä oli kaiken näköisiä ja kokoisia, ja Milo oli jälleen kaikkien kaveri. Milo oli leirin toiseksi nuorin osanottaja.

Heti yhdeksältä aamulla lauma heelereitä pääsi kokeilemaan pallopaimennusta, jossa koirien on tarkoitus puskea eteenpäin isohkoa jumppapalloa. Koska laji oli meille ennestään tuntematon, aloitimme Milon kanssa ihan alkeista, eli syötin sille vain herkkuja aina sen ollessa pallon lähellä. Pari kertaa se koski vahingossa kuonollaan palloa, ja silloin kehuin hirveästi. Emme tällä kertaa edennyt sen pidemmälle, mutta olisi hauska kokeilla lajia joskus toistekin. Ehkä ostan kotiin oman pallon ja harjoittelen sillä Milon kanssa. ;)

Seuraavaksi oli vuorossa doboa, joka sekin oli meille ennestään tuntematon laji. Se osoittautuikin tosi hauskaksi, ja Milo oli siinä heti ihan mestari. Se kiipesi sen kummemmin miettimättä pallon päälle, ihan kuin siinä ei olisi mitään uutta tai outoa. Toisena välineenä dobossa oli tasapainotyyny, joka sekin oli ihan hauska. Taidan ilmoittaa meidät jossain vaiheessa dobokurssille!

Leirillä oli lauantaina myös heelereiden juoksukilpailu, jossa voittaja ratkaistiin tutkaan juoksemalla. Nopein kisaan osallistunut heeler sai tulokseksi lukeman 35 km/h, ja Milonkin nopeus oli niinkin hurja kuin 24 km/h. Siinä saa agility-kentällä pitää kiirettä jos meinaa perässä pysyä!

Myöhemmin päivällä oli vuorossa leikkimielinen leirikisa, jossa kilpailtiin joukkueina. Milokin pääsi yhteen joukkueeseen tällä kertaa Ossin kanssa. Kisassa piti muun muassa syödä nakkeja ja keksejä, suorittaa temppurata sekä näytellä tarina. Milo alkoi tässä kohtaa väsähtää, ja veimmekin sen kisan jälkeen autoon nukkumaan. Kerättyään siellä vähän voimia se pääsi vielä illalla meidän mukaamme seuraamaan heelereiden uintikisoja. Se taisikin olla päivän ainoa aktiviteetti, johon Milo ei osallistunut.

Leirillä oli lauantaina paikalla myös valokuvaaja, jonka kuvattavaksi Milokin pääsi. Laitan tännekin kuvia näytille sitten, kun saan niitä itselleni. Milo oli kyllä niin hieno poika koko päivän, kokeili innolla kaikkea ja oli jokaisessa aktiviteetissa täysillä mukana. Kasvattajakin kehui Milon keskittymiskykyä. Näyttäisi siis siltä, että Milo on perinyt edes rippeitä äitinsä kärsivällisyydestä! :)

Milo otti lauantaina selvästi musta uroksista mallia, sillä se rupesi merkkailemaan leirillä paikkoja. Varsinkin jumppapallon juureen oli sen mielestä aiheellista käydä pissimässä... Alla vielä videomateriaalia leiriltä. :)

P.S. Pääsimme tokon pentukurssille, joka alkaa ensi viikolla. Can't wait! :)