Keskiviikkona kurssi sitten alkoi, ja lähdimme ajamaan kohti uimalaa tietämättä yhtään mitä odottaa. Emme olleet ennen käyneet minkäänlaisessa koirille tarkoitetussa uimalassa, mutta moni tuttu oli kyllä meille tätä Tampereen pari vuotta sitten avattua paikkaa kehuneet. Emme myöskään yhtään tienneet, mitä Milo olisi kaikesta mieltä, saisiko sitä esimerkiksi altaaseen ollenkaan.
Jännittäminen osoittautui aivan turhaksi, sillä kaikki meni paljon paremmin mitä olin etukäteen ajatellut. Paikka oli todella kiva ja henkilökunta asiansa osaava. Milo tuskin olisi vapaaehtoisesti altaaseen mennyt, mutta ei sen mielipiteellä oikeastaan ollut juurikaan merkitystä, koska kurssin ohjaaja tiesi niin hyvin mitä pitää tehdä. Kurssilla on yhteensä kolme pentua, joista jokainen pääsi altaaseen yhdessä kurssin vetäjän kanssa 4-5 kertaa. Meidän omistajien tehtävänä oli kiertää allasta hieman uivan pentumme edellä ja kannustaa sitä uimaan meitä kohti. Oli liikuttavaa nähdä miten Milo ei uidessaan hetkeksikään irrottanut katsettaan meistä ja pyrki kaikilla voimillaan meitä kohti, ihan kuten se teki ihan pienenä aina ollessaan peloissaan tai kokiessaan jotakin uutta ja ihmeellistä. Uimalassa ei kyllä ollut alkavasta murrosiästä tai jääräpäisyydestä tietoakaan. Ensimmäinen kerta meni siis erittäin hyvin, ja ohjaaja oli sitä mieltä, että Milosta tulee hyvä uimari kunhan se pääsee eroon alkujännityksestä. Ensi keskiviikkoa odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti