Mistä kaikki alkoi

Olin jo pitkään haaveillut omasta koirasta, ja kun mieheni sitten lopulta ehdotti pennun hankkimista, minun ei tarvinnut kahta kertaa vastaustani miettiä. Syksyllä 2014 aloimme pohtia, minkä rotuinen koira meille voisi sopia. Halusimme kooltaan pienen ja luonteeltaan avoimen ja itsevarman koiran, joka kulkisi mukana reissussa kuin reissussa ja jonka kanssa voisimme yhdessä harrastaa ja puuhastella. Rotuja netissä tutkiessani klikkasin itseni vahingossa Suomen Lancashire Heeler -yhdistyksen sivuille. En ollut koskaan aiemmin kuullut kyseisestä rodusta, mikä sai minut lukemaan yhdistyksen sivuja tarkemmin. Rodussa oli paljon sellaista, joka viehätti minua hyvin paljon, ja tottakai näytin sivustoa myös miehelleni. Yhdessä tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että pieni mutta pippurinen heeler taitaa olla meille opiskelijoille tällä hetkellä vähän turhankin paljon aktiviteettia kaipaava rotu. Lisäksi rotu on vielä aika harvinainen Suomessa, joten ajattelimme pennun hankkimisen olevan jotenkin vaikeaa. Aloimme taas tutkia muita rotuja.

Ei kulunut kovin montaa päivää, että kaupasta kotiin kävellessämme edellämme kulki pienehkö pystykorvainen, kippurahäntäinen, iloisen oloinen mustaruskea koira, joka muistutti hyvin paljon netistä katselemiamme kuvia lancashire heeleristä. Meidät nähdessään koira pomppi hassusti sivuttain omistajansa perässä utelias katse tiukasti meissä. Pysähdyimme juttelemaan omistajan kanssa, ja kävi ilmi, että kyseessä oli kuin olikin lancashire heeler! Heeler-poika oli meitä kohtaan todella sosiaalinen ja avoin, aivan ihastuttava tapaus. Lisäksi heelerin omistaja kertoi meille, minkä nimiseltä kasvattajalta hän oli heelerinsä ostanut. Kotiin päästyäni en saanut mielestäni tätä suloista pientä heeleriä, vaan tutkin lisää rotuyhdistyksen sivuja, muita heelereistä kertovia nettisivuja, heelereiden omistajien blogeja sekä tietenkin eri kasvattajien sivuja. Löysin myös tapaamamme heelerin kasvattajan nettisivut, ja häneen otinkin melko pian puhelimitse yhteyttä.

Ja tässä sitä nyt ollaan, kahdeksan kuukautta myöhemmin! 27.3.2015 syntynyt Bovenop Ulbert Heeler eli Milo muutti meille vähän alle kolme viikkoa sitten. Näihin kolmeen viikkoon on mahtunut monenlaisia tunteita niin pienellä heeler-pojallamme kuin meillä omistajillakin: iloa, pelkoa, huolta, helpotusta, hämmennystä, tyytyväisyyttä, kiintymystä, suuttumusta, onnellisuutta, rakkautta. Mielenkiinnolla odotan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!