Maalla on mukavaa

Vietimme juhannusviikonlopun Pohjanmaalla vanhempieni ja Nici -vanhuksen kanssa. Kolmen päivän arjesta irtautuminen teki hyvää meille kaikille, ja loma meni kokonaisuudessaan paremmin kuin osasin etukäteen odottaa. Milon loma sisälsi ainakin seuraavia asioita:

1. Autolla matkustamista

Matka Pohjanmaalle isäni lapsuudenkotiin kestää autolla noin kolme tuntia. Menomatka oli Milon tähänastisista automatkoista ylivoimaisesti pisin, mikä kyllä alkoi näkyä ja kuulua loppumatkasta. Milosta tuli hyvin kärsimätön, ja se keksi myös täysin uusia tapoja äännellä. Tulomatka sujuikin sitten jo selvästi rauhallisemmin. Selvisimme sekä mennessä että tullessa yhdellä pissatus- ja juomatauolla.

2. Vapaudesta nauttimista

Oli ihanaa saada pitää Miloa talon pihassa vapaana. Oli myös erittäin virkistävää, kun ei koko ajan tarvinnut vahdata maata mahdollisten tupakan tumppien ja purukumien varalta. Niitä meidän kerrostalomme pihassa Tampereella riittää kyllästymiseen asti.

3. Lenkkeilyä metsäpoluilla

Milo pääsi päivittäin juoksentelemaan vapaana myös metsässä. Lenkeillä oli mukana myös Nici, jonka eteneminen tosin on nykyään enemmän perässä laahustamista kuin iloista kirmaamista. Milo pysyi erittäin hyvin porukan mukana eikä yrittänyt kertaakaan lähteä omille teilleen. Teimme metsässä myös erittäin paljon luoksetuloharjoituksia, jotka muuten sujuvat jo aika hyvin!

4. Rentoutumista

Milo on aina osannut ottaa rennosti, eikä loma tehnyt tähän poikkeusta. Milo nukahtaa milloin minnekin ja melkein mihin asentoon tahansa. Loman ensimmäisenä päivänä Milo tosin ei malttanut juurikaan nukkua, mutta seuraavina päivinä sitten sitäkin enemmän! Milon ensimmäiset yöt poissa kotoa sujuivat nekin oikein hyvin. Tähän tosin saattoi vaikuttaa se, että Milo sai nukkua meidän kanssamme lattialla patjalla, kun kotona se on tähän asti nukkunut kopassa meidän sänkymme vieressä.

5. Uimista

Milo pääsi maalla ensimmäistä kertaa kokeilemaan uimista! Vaikka ranta oli hiekkapohjainen ja järvi erittäin hitaasti syvenevä, pidimme Milon varmuuden vuoksi hihnassa. Ei siitä vielä varsinaista vesipetoa kuoriutunut, mutta kyllä se Nicin perässä uskaltautui parikin kertaa veteen kahlaamaan. Toistaiseksi sitä tuntui kiinnostavan enemmän rannassa olevat kepit kuin itse vesi ja uiminen.

6. Korkeita paikkoja

Loman viimeisenä päivänä kävimme autolla laskettelurinteen huipulla ihailemassa maisemia, ja Milo pääsi mukaan tottakai. Siellä ylhäällä Milo nappasi suuhunsa filtterin, mutta kuullessaan "jätä" -käskyn sylkäisi sen samantien pois. Olin pikkuisen ylpeä!

7. Ystävystymistä

Milon ja Nicin välit paranivat lomalla päivä päivältä, ja mielestäni kummatkin myös saivat toisiltaan jotakin. Nici sai Milon innoittamana ulkona ensimmäisen hepulin moneen vuoteen ja innostui myös ihan pienen hetken leikkimään tuon meidän riiviömme kanssa. Nici puolestaan toimi hyvänä (välillä myös huonona) esimerkkinä Milolle metsälenkeillä ja uintireissulla. Lisäksi Milo oppi taas paljon lisää koirien kielestä.

Meille ihmisille loma merkitsi lisäksi mukavaa yhdessäoloa, hyvää ruokaa, juhannussaunaa sekä kauniita maalaismaisemia. Lomasta teki onnistuneen myös se, että sääennusteista ja menomatkan huonosta ajokelistä huolimatta vietimme juhannusviikonloppua suurimmaksi osaksi erittäin hienossa säässä.

Milon korvat pysyvät pieniä aikoja jo ihan kokonaan pystyssä! Välillä toinen on pystyssä ja toinen taittunut, välillä taas molemmat ovat taittuneet. Suloinen se on kaikin tavoin!