keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Kuulumisia

Viime torstaina Milolla oli toinen rokotus. Tällä kertaa rokotus annettiin kehutussa Eläinklinikka Hakametsässä, enkä joutunut pettymään! Milo tosin vierasti aika paljon klinikan sisäänkäyntiä ja odotustiloja, mutta itse rokotustilanne sujui yhtä hyvin kuin ensimmäiselläkin kerralla. Eläinlääkäri oli oikein mukava ja ammattitaitoinen, ja hänen kanssaan oli helppoa keskustella mieltä askarruttavista asioista. Kerroin Milon rapsuttavan usein itseään, ja eläinlääkäri totesi Milon ihon olevan hieman kuiva. Sain häneltä mukaani ihon terveyttä parantavaa omega-3-valmistetta, jota olemme nyt antaneet Milolle aamuruoan seassa. Pyytäessäni eläinlääkäri tutki myös Milon silmiä, sillä ne rähmivät kovin paljon. Mitään selkeää syytä rähmimiseen ei kuitenkaan löytynyt. Myös Milon korvat kuulemma olivat erittäin puhtaat, vaikka Milo niitäkin rapsuttelee paljon. Milon kaikki hampaat olivat vielä maitohampaita, sydänäänet olivat ok, kivekset olivat hyvin laskeutuneet eikä tyriä löytynyt, hyvin terve koiranpentu siis! Eläinlääkäri sanoi Milon olevan ihan sopusuhtainen, mutta ehkä lievästi pyöreähkö, ja kuulemma neljäs ruokintakerta täytyisi nyt ehdottomasti jättää pois. Olimmekin jo alkaneet pienentää yhtä ruokintakertaa, ja eläinlääkärikäynnistä lähtien olemme antaneet Milolle enää kolme ruokaa päivässä. Milo ei ole tästä valittanut, ja ruokahalukin on nyt paljon parempi. Samalla Milo on mielestäni vähän rauhoittunut, kun emme ole koko ajan antamassa sille ruokaa.

Milo haluaa bussipysäkillä aina penkille.
Perjantaina oli kauan odotettu Bovenop-heelereiden tapaaminen Milon kasvattajan luona Urjalassa. Paikalle saapui toista kymmentä heeleriä, mukaan lukien Milon äiti Indi sekä molemmat sisarukset, sisko Sintti ja veli Jäbä. Milo oli ehkä hieman vaisumpi kuin normaalisti edellispäivän rokotuksen takia, mutta jaksoi silti leikkiä ja todisti jälleen olevansa kaikkien kaveri, sekä ihmisten että koirien. Milo selvästi muisti äitinsä, sillä se kohteli äitiään ihan eri tavalla kuin ketään muuta koiraa. Sisarukset olivat keskenään hyvin saman näköisiä, saman kokoisia ja saman oloisia. Niiden leikkiessä niitä olisi ilman kaulapantoja ollut aika vaikea erottaa toisistaan. :)

Milo ja Sintti
Milo
Duke ja Milo
Milo ja Ruffe
Milon kasvattajan luona pääsimme kokeilemaan rally-tokoa ja harjoittelemaan näyttelyssä toimimista. Kukaan meistä kolmesta ei tiennyt ennen perjantaita kummastakaan lajista juuri mitään, joten odotimme innolla pääsevämme niitä kokeilemaan. Etenkin rally-toko oli hurjan hauskaa, ja olin tosi yllättynyt siitä, miten hyvin Milo pystyi keskittymään tehtäviin ympärillä olleista muista koirista huolimatta. Se seurasi, istui ja meni maahan silloin kun halusin, vaikkei ihan täydellisesti eikä aina ihan merkkien kohdalla, mutta kuitenkin! Näillä lähtökohdilla siitä saa varmasti hyvän harrastuskoiran ainakin näihin vähän vauhdikkaampiin lajeihin. :)

Näyttelytreenit menivät nekin ihan hyvin siihen nähden, ettei koiralla eikä varsinkaan omistajalla ollut etukäteen mitään hajua siitä mitä näyttelyissä tapahtuu. Ensin harjoiteltiin pöydällä olemista niin, että kaksi eri ihmistä tuli Miloa vuorotellen katsomaan ja tutkimaan. Pöydällä Milo ei oikein meinannut malttaa pysyä paikallaan, mutta antoi kuitenkin kummankin "tuomarin" tutkia sitä. Seuraavaksi piti ravata ympyrällä, mikä sujui meiltä vaihtelevasti. Ympyrällä piti myös välillä pysähtyä ja koiran oli tarkoitus seistä kauniisti. Milo ei edelleenkään ymmärrä miksi pitää seistä, joten se luonnollisesti istahti joka kerta kun pysähdyttiin. :) Saimme kasvattajalta hyviä vinkkejä seisomisen opettamiseen, ja olemmekin tapaamisen jälkeen sitä ahkerasti harjoitelleet vähän toisella taktiikalla kuin ennen. Ehkä se siitä pikkuhiljaa!

Milo
© Iida Lähdekorpi
© Iida Lähdekorpi
Milolta on eläinlääkärikäynnin jälkeen alkanut tippumaan maitohampaita! Ylhäältä edestä on tippunut yksi etuhammas ja toinen heiluu, alhaalta on tippunut kaksi etuhammasta. Pysyvät hampaat ovat selvästi puhkeamassa tippuneiden tilalle. Koko ajan se haluaa jotakin pureskella eli varmaan ikeniä kutittaa. Kun nyt vain saisi sen puremisvimman kohdistettua vaikkapa luihin... Loppuun vielä kunnon riehumisvideo. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti