Tänään Milo oli vauvaryhmän tunnilla hyvin erilainen kuin ensimmäisellä kerralla. Ensimmäisellä kerralla Milo oli kovin hermostunut ja peloissaankin ja hakeutui herkästi minun tai mieheni jalkojen taakse piiloon. Viisi viikkoa on tehnyt tehtävänsä, ja tänään Milo yritti kaikkensa, että olisi päässyt mahdollisimman kauaksi meistä ja mahdollisimman lähelle muita koiria ja niiden omistajia. Ensimmäisellä kerralla saimme houkutella sitä namien avulla tuolin alta pois, kun taas tänään oli työn ja tuskan takana, että saimme sen pysymään meidän lähettyvillämme ilman, että se yritti jatkuvasti kuristaa itsensä hengiltä hihnassa kiskoessaan.
Oli Milo kuitenkin selvästi jotain oppinutkin. Esimerkiksi luoksetuloharjoitus meni erinomaisesti! Tosin sitä olemme harjoitelleet niin paljon joka paikassa, että olisin ollut aika pettynyt jos se ei olisi siellä sujunut. Tunnilla harjoiteltiin myös muiden koirien ohittamista, mikä meni mielestäni ihan hyvin, kunhan namit olivat aivan naamassa kiinni. Lisäksi siellä harjoiteltiin erilaisten kummallisten esineiden ja äänien huomiotta jättämistä. Tällaiset harjoitukset ovat Milolle erityisen vaikeita, koska se on niin kamalan utelias erityisesti kaikkea liikkuvaa kohtaan. Välillä huomio karkasi ohitse kiitäviin esineisiin, mutta mielestäni nämäkin harjoitukset menivät paremmin kuin viime kerralla. Tunnin loppupuolella ohjaaja asetti lattialle ison kuplamuovialustan, ja tarkoituksena oli saada koira kävelemään sen päältä. Alustaa Milo ei jännittänyt ollenkaan, sillä se käveli iloisesti sen päälle ja alkoi repimään sitä. :)
Vauvaryhmän tunnit olivat siis tässä, mutta emmeköhän me jossakin uudessa ryhmässä syksyllä aloita. Jokin pentutoko- tai pentuagility -kurssi kiinnostaisi, miksei molemmatkin jos ryhmissä on tilaa. Rokotuksetkin saadaan kuntoon sopivasti syksyyn mennessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti