Pentuajan iloja

Moi! Mun nimi on Milo, ja olen nyt 15 viikkoa vanha.

Musta oli tosi kivaa, kun eilen illalla koko meidän perhe oli samaan aikaan kotona. Niin kivaa, että kun mun isi ja äiti teki ruokaa, päätin pistää vähän tuulemaan. Keittiössä hengaillessani keksin, että tiskikoneen alla olevan paneelin saa työnnettyä hassusti vinoon. Siitä sitten tulikin tosi hauska leikki, kun sain aina uudestaan käydä työntämässä sen vinoon äitin tai isin käytyä ensin suoristamassa se. Isi antoi mulle yhden mun lempileluista, kai se toivoi että leikkisin mieluummin sillä. Leikinkin hetken, mutta sitten muistin, että mullahan on lattialistojen tuhoaminen kesken. Menin siis jatkamaan siitä, mihin viimeksi jäin. Äiti komensi mua lopettamaan. Ainiin, sehän olikin kiellettyä puuhaa, hups! Huomasin sanomalehdet käytävän lattialla, ja ryntäsin niitä hakemaan. Revin yhdestä niistä ihan pienen palasen ja aloin pureskelemaan sitä. Äiti käski mua tiputtamaan sen, mutta en totellut vaan nielaisin sen. Äiti haki mulle lelukopasta toisen lelun, sellaisen  narulelun jota yleensä tykkään pureskella. Tällä kertaa mua ei kuitenkaan huvittanut, vaan kävin haukkaamassa lelukoristani palasen, jos äiti vaikka tajuais antaa mulle jonkun vielä paremman lelun. Ei tajunnut.

Äiti ja isi saivat ruoan valmiiksi ja istahtivat pöydän ääreen syömään. Ne antoi mulle luun, jota menin hetkeksi pureskelemaan omalle pedilleni. Sitten mulle tuli yhtäkkiä pissahätä, joten lirautin kettiön pöydän alle pienen lätäkön. Isi siivosi lätäkön vähin äänin, mutta näytti jotenkin tympääntyneeltä. Juuri kun isi ehti istua alas jatkaakseen syömistä, hain käytävältä sen saman sanomalehden, jota olin aikaisemmin käynyt pureskelemassa. Se vietiin multa pois, jonka jälkeen hain sen saman lehden uudelleen. Ja vielä kerran uudelleen. Jossain vaiheessa äiti vaikutti jo aika suuttuneelta, varsinkin silloin, kun kävin repimässä istuintyynyä sen pyllyn alta pois. Sanomalehtileikki oli musta niin hauska, että homma lähti lopulta ihan lapasesta. Juoksin täysiä ympäri asuntoa huoneesta toiseen niin kovaa, etten meinannut mutkissa pysyä pystyssä. Tämän hurjan rallin jälkeen kakkasin eteisen lattialle. Isi kävi senkin siivoamassa, eikä se onneksi ollut kovin vihainen, vähän vain mulkoili. Äiti ja isi sai ruokansa syötyä, ja tunnin riehuminen sai mutkin niin väsyksiin, että nukahdin lopulta niiden syliin sohvalle.