Kuumakalle

Eilen oli toiset agilitytreenimme uudessa ryhmässä, ja kyllä oli Milolla sellainen meininki päällä, että huhhuh! Milo oli ollut koko päivän todella levoton, joten en kyllä odottanutkaan mitään täydellisiä treenejä. Milo kävi treenien alusta lähtien todella kuumana, ja oli kyllä vaikeaa saada sitä keskittymään yhtään mihinkään. Tällä kertaa rata oli 17 esteen mittainen, ja se sisälsi hyppyjä (mukaan lukien rengaseste ja muuri), putkia ja puomin. Minun ja Milon oli tarkoitus harjoitella rataa pienissä osissa. Ensimmäisen treenipätkän aikana Milo muun muassa hyppi käsille, steppasi ja pyöri ympyrää, merkkasi putkeen ja juoksi tasan niille esteille mihin sitä itseänsä huvitti. Hetken aikaa Milon touhua katseltuaan kouluttaja pyysi laittamaan Milon hihnan päähän ja palkkaamaan sitä yksittäisistä esteistä. Tällä tavoin sainkin Milon hieman rauhoittumaan ja keskittymään tekemiseen, kun se ei yksinkertaisesti päässyt kovin kauaksi minusta. Tauolla teimme ihan perus istu-maahan-seuraa -harjoituksia, jotta saisin sitä vähän paremmin kuulolle. Toisella treenipätkällä menimme Milon kanssa radan läpi 1-2 estettä kerrallaan, joiden jälkeen aina palkkaus. Kauanhan siihen meni aikaa, mutta olisi se toisaalta voinut huonomminkin mennä. Rataa läpi kahlatessamme se ei sentään enää juuri lähtenyt omille teilleen, vaan teki kyllä mitä käskettiin. Lopputulos oli siis ihan siedettävä, ja Milon tuntien niitä superonnistumisiakin vielä tulee. Eikä kaikkea sitä paitsi aina tarvitse ottaa niin vakavasti. :)

Loppuun vielä muutama kuva äitienpäivältä, jolloin olimme vanhempieni luona grillailemassa. Milo löysi takapihalta Nicille aikoinaan ostetun jalkapallon, jota se pallon suuruudesta välittämättä kuskasi kunnianhimoisesti ympäri pihaa.