Takaisin agilityn pariin

Viimeisestä rally-tokon alkeiskurssin treenistä onkin ehtinyt kulua jo pari viikkoa. Olin silloin vielä itse puolikuntoinen, mutta menin mukaan katseluoppilaaksi Ossin treenatessa Milon kanssa. Koska kyseessä oli kurssin viimeinen kerta, tarkoituksena oli kokeilla mennä kokonainen alokasluokan liikkeistä koostuva rata. Valitettavasti Milolla oli juuri silloin yksi niistä onneksi harvoista täysin keskittymiskyvyttömistä päivistä, eikä Ossi päässyt Milon kanssa rataa sellaisenaan läpi kertaakaan. He harjoittelivat sitten ihan muita juttuja ja pieniä osia radasta, eli ei sekään treeni tietenkään ihan hukkaan mennyt, vaikka aikamoista tahtojen taistelua olikin! Pääasia kuitenkin on se, että kurssilla opittiin taas paljon uusia asioita, joita voimme myös kotoa käsin itseksemme harjoitella. :)

Rally-tokokurssin jälkeen Milo sai viikon lepotaukoa, ja eilen pääsimme pitkän odottelun jälkeen takaisin agilityn pariin. Ilmoitin meidät Koirapalvelu Taidoggaan agilityryhmään, joka harjoittelee kerran viikossa elokuun loppuun saakka. Treenejä vetää Heidi Ruoho, joka otti meidät aloittelijatkin tosi hyvin mukaan ryhmään. Muut kolme ryhmän koirakkoa ovat jo pidemmällä agilityssä, mutta ei se mitään, koska Heidi osaa selvästi opettaa kaikkia yksilöllisesti. Jostainhan se on aloitettava, ja mielestäni tarvitsemme juuri nyt nimenomaan pidempiaikaista säännöllistä treeniä. Milolla menee aina pari ekaa kertaa uudessa paikassa säheltämiseen ja stressaamiseen, ja esimerkiksi kuuden kerran jatkokurssi päättyi juuri kun aloimme kehittyä ja päästä vauhtiin.

Ekoissa treeneissä kertasimme Milon kanssa muutamia esteitä yksittäin. Pussia Milo ei ole ennen nähnytkään, mutta sinnehän se juoksi rohkeasti, kun pussin toista päätä vähän kohotti irti maasta. Renkaassa ei ollut tällä kertaa yhtään ongelmia, läpi meni joka kerta. Keinua harjoittelimme jatkokurssilla siten, että Milon piti läpsiä hieman ilmassa olevaa keinun toista päätä maahan toisen pään ollessa tukevasti paikoillaan. Eilenkin oli tarkoitus aloittaa niin, mutta Milo juoksikin suoraa keinun päästä päähän, onneksi kouluttaja oli keinun toisessa päässä hidastamassa vähän vauhtia. :D Eli ei ongelmia siinäkään. Tauon jälkeen harjoittelimme keppejä, jotka eivät todellakaan ole Milon vahvuus. Harjoittelimme vain kuudella kepillä, mutta silti Milon oli vaikeaa keskittyä pujotteluun. Keppien jälkeen kouluttaja halusi vielä nähdä, kuinka Milo seuraa mukana muutaman peräkkäisen hypyn aikana. Eihän se kauhean hyvin mennyt, kun emme ole sellaista oikeastaan vielä harjoitelleet, vaan hyppyjen välissä on aikaisemmin ollut esimerkiksi putki. Lisäksi jatkokurssista on jo pari kuukautta aikaa, eikä itsellänikään ole enää ihan kaikki tuoreessa muistissa...

Olen erittäin tyytyväinen Milon tekemiseen ensimmäisissä treeneissä. Odotteluajatkin menivät yllättävän hyvin, vaikka kaikki kurssin koirat ovat uroksia, ja pientä murinan tapaista kuului vuorollaan varmaan jokaisen koiran suusta. Hallista pääsee tosi näppärästi myös ulos rauhoittumaan kesken treenien, ja tätä hyödynsimme kyllä paljon. Kentällä Milo oli reipas ja innokas, aika tottelevainenkin, eikä edes merkkaillut vaikka selvästi meinasi. Se oli niin innoissaan, että välillä se syöksyi pussiin tai keinulle ennen lupaa, eikä se meinannut malttaa pysyä paikallaan silloin kuin olisi pitänyt. Mutta pääasia että sillä oli hauskaa, siksihän me tätä tehdään. :)