Treenikuulumisia

Tämän viikon treenit menivät osittain tosi hyvin ja osittain vähän kehnosti. Pidin Milon hihnassa treenien puoleen väliin asti, koska muuten se olisi taas syöksynyt omille teilleen ja luultavasti merkkailemaan. Tämä keino toimi, sillä myöhemmin Milo kulki mukana ilman hihnaa ihan kohtalaisen hyvin. Toivottavasti Milo kohta taas pääsisi siihen samaan fiilikseen mikä sillä oli alkuvuodesta agilityn jatkokurssilla Nekalassa. Ei meillä siellä enää viimeisillä kerroilla ollut sitä ongelmaa, että Milo olisi juossut missä sattuu merkkailemassa, ja silloin siitä oli oikeasti hauskaa harjoitella yhdessä mun kanssa. Nyt ei ole oikein siltä tuntunut, mutta ehkä se tästä, onhan tässä koko kesä aikaa! :D Positiivista treeneissä oli se, että Milo meni keinun ensimmäistä kertaa ilman varmistusta ja vieläpä aika taitavasti, ja myös kepit menivät tällä kertaa huomattavasti paremmin kuin viime kerralla. Puomi meni myös ihan kivasti, alastulokontaktia kylläkin pitää harjoitella vielä paljon.

Tänään iltapäivällä menin Milon kanssa metsään, jossa harjoittelimme takaakiertoja puiden avulla, ja se menikin aika kivasti. Tutussa ympäristössä Milo ei ole niin kamalan kiihtyneessä mielentilassa, jolloin se pystyy keskittymään paremmin antamiini ohjeisiin. Nyt vain paljon luopumis- ja itsehillintäharjoituksia, jotta se pystyisi paremmin keskittymään myös treeneissä. Äsken vielä iltalenkin päätteeksi kaksi naapuruston koirarakasta tyttöä tulivat rapsuttelemaan Miloa ja heittelemään sille keppejä. Milo oli niiin onnellinen, antoi tytöille paljon pusuja ja juoksi riemuissaan keppien perässä. :)

Löysimme pari viikkoa sitten Milolle vihdoinkin uudet valjaat. Eivät nekään ihan täydellisesti istu selän päältä, mutta eivätpä ainakaan hierrä kainaloita. Ne ovat myös erittäin laadukkaan ja tukevan tuntuiset, ja niissä on vielä tarpeeksi kasvuvaraakin. Loppuun vielä muutama kuva Milosta uudet valjaat päällä tuossa meidän lähimetsässä.